Viikkokatsaus

Maanantaina treenattiin vesisateessa koulun kentällä. Mitä enemmän kärsimystä, sen varmemmin se joskus palkitaan. Eikös. Mette teki EVL-ruutua ja EVL-kaukoja ja oli aivan superhieno. Kaukoissa ekalla vaihdolla yritti jumittaa, mutta kävin nostamassa ylös ja sitten vaan jatkettiin. Lopuksi heittelin Metelle vielä wubbaa pienen ikuisuuden ympäri kenttää. Jos joskus erehdyn pääsemään jonnekin isoihin kisoihin (ja erehdyn siinä kohtaa vielä harrastamaan irlanninvesispanielin kanssa, heheh), niin pitää toivoa märkää keliä ja litimärkää kenttää!

Kiira teki vain pientä leluhäiriötreeniä, koska Meten euforisen treenin jälkeen palasin maan pinnalle ja huomasin, että kengät olivat litimärät

Tiistaina oli MATO-palaveri. Ruoka oli hyvää ja seura ensiluokkaista. Mua jäi mietityttämään, että miten omien koirien kehuminen oli niin vaikeaa. Siitä voisi kirjoittaa joskus erikseen, vaikka nyt tänne blogiin. Koirilla oli siis vapaailta.

Keskiviikkona oltiin Prisman takana Elinan kanssa. Tai tuli sinne muutakin porukkaa kentän toiselle puolelle. Hyvä häiriö, ehdottoman hyvä. Kiira teki kokeenomaisesti neljä liikettä, ja parin minuutin paikallaolon. Kiira oli nyt aika hyvä. Onnistuin jotenkin kummasti itsekin olemaan hyvin. Kiiran kanssa pitää olla niin pirun päättäväinen (tai siis pitäisi varmaan olla vielä sata kertaa päättäväisempi kuin mä parhaimmillani olen). Musta olisi tavallaan aika ihanaa, että koirani olisi energinen ja sen voisi antaa hyppiä ja hengata liikkeiden väleissä ihan vapaasti. Kiira vain taitaa olla sellainen koira, että jos sille ei kehitä kivaa tekemistä (HUOM! Kiiran mielestä jopa sivulla käskyn alla istuminen ON kivaa tekemistä!), niin se menee ja kehittää sitä itsekseen.

Metellä oli myös ihan hyvä treeni. Nyt kun se ennakoi viime kokeessa luoksetulon stoppia, olen tyytyväisenä tehnyt läpijuoksuja. Tyytyväisenä ei siihen, että saisin mitään korjattua, vaan siihen, ettei tarvitse treenata niitä stoppeja. Aijai.

Tasan ei käy onnenlahjat.

Torstaina piti mennä Lietoon ja sitten Metsämäelle, mutta päädyttiinkin taas lähikoululle. Mette oli kuitenkin kotona, tein sen kanssa metsälenkin päivällä. Päivän rentouttavin hetki. Kamalin hetki oli sitten Kiiran treeni. Janina tuli myöhemmin paikalle ja sekös Kiirasta oli kummallista. Sitten mua alkoikin ahdistaa about kaikki. Kiira teki kyllä esmes kivoja noudon palautuksia. Se on alkanut vaihtaa kapulaa leluun, kun olen leikkinyt sen kanssa enemmän ja eri tyylillä.

Juu ei.

Perjantaina olin aika naatti töiden jälkeen, mutta olin ostanut tv-illan eväät valmiiksi ja siinä ennen Vain elämään alkua oli aikaa käydä avaamassa kyynelhanat. Joten paluu rikospaikalle. Tällä kertaa oli tosin ihan mukavaa. Kiira teki leluhäiriköintijuttuja. Se on tavallaan aika hyvä häiriöjutuissa, mutta sitten kun se mokaa, se kyllä lähtee ilman huolen häivää. Nytkin kerran lähti lentävän lelun perään ja vasta lelun luona kääntyi katsomaan, että mitä sä siellä huutelet. Ei puhettakaan että esim. siirtäisi tassua ja sitten muistaisi, että tää ei ollutkaan sallittua.

Mette teki paikallaolon ja erikseen häiriköintiä pläts-asennossa. Se ei ole nyt noussut makuusta sen jälkeen, kun pari viikkoa sitten pidin sille aika perusteellisen puhuttelun. Se ei ole ollut mitenkään passiivinen möllöttäjäkään, vaan enemmän sen näköinen, että näetkös, täällä minä makaan ja eihän tämä mikään kovin vaikea temppu edes ole. Pitäisi päästä tekemään tätä muiden kanssa, ja ehkämahdollisesti pitää vastaava puhuttelu uudestaan.

Viikonloppuna oli sitten sitä kuuluisaa muuta elämää. Lauantaina kävin kyllä Mustin ja Mirrin outlet-päivässä. Peti, lelu, puruluita varmaan parin vuoden tarpeiksi ja pussi nameja 45 euroa. Maksoin siitä puolet vielä lahjakorteilla. Silkkaa säästöä siis. Koirilla itsellään ei ollut kerrassaan mitään ohjelmaa, joten käytiin iltakympin jälkeen juoksuttamassa niitä Kupittaan koirapuistossa. Olipa kätevää, kun oli auto käytössä.

Taitaa mettekoira luulla, että tämänkin kongin sisällä on maksalaatikkoa.

 Sunnuntaina piti käydä hallilla tekemässä paikallaoloa, mutta siellä oli joku tapahtuma menossa. Kävin iltalenkillä koulun pihalla, pelkästään uusi kong-lelu mukana. Mette teki paikalla seisomista lelulla häiriköiden. Se on aina uskonut yhdestä kiellosta ja kestänyt, vaikka sitä heittäisi kaikilla maailman leluilla, mutta sen jälkeen onkin vaikeampi homma saada se uudestaan leikkimään niillä leluilla. Mutta nyt se onnistui tosi hyvin. Alkuun Mette oli varovainen, mutta voi sitä ihastusta, kun se tajusi, että leluun ihan oikeasti saa iskeä jes-sanalla. Pari kertaa se lähti omin luvin lelun mukaan, mutta ei lannistunut vaikka toruin ja vein pannasta takaisin lähtöruutuun. Tää oli kyllä viikon mettehetki. Tuntuu, että siitä saa nykyään jopa kaivaa passiivisuutta esille. Ja vuorotellen me hämmästytään, että vitsi, hetken ahdisti, mutta tästä pääseekin yli. Ihana, ihana mettekoira.

Seepiakuva ilman photoshoppia.