Paljon tehtävää

On ollut vähän maanisempi viikko tällä kertaa. Tiistaina ja keskiviikkona Tuulian kanssa perinteiset aamukuuden treenit, sieltä kotiin, koirat lenkille, kirjastoon,kirjastossa melkein kellon ympäri, kotiin, koirat ulos ja sitten kohta jo nukkumaan... Hyvä jos muistin syödä jossain välissä. (Työelämän burn out, täältä tullaan.) Torstaina sama kuvio vanhasta muistista, mutta aamutreenit koulun kentällä, oli oikein kesäaamun tuntua auringon puolesta, mutta kamala myrsky. :)

Ajattelin (huom. imperfekti) ottaa koirien osalta vähän rennommin tämän viikon, mutta niin ei siis käynyt ja treenisaldo on tässä perjantain kohdalla mentäessä kuitenkin kolme treeniä per kuono. Ihan hyviä treenejä. 

Kiira oli tiistaina Tsaulla, oli yleisesti hyvä fiilis. Kokeenomaisessa oli hyvin mun kanssa. Tehtiin myös ruutu-/ohjattu-erottelua, ja vaikka jouduin korjaamaan, niin Kiira valitsi mun kanssa tekemisen ja oli ihan että okei, nyt meni väärin, minäpä kuuntelen nyt kun kerrot uudestaan mitä pitikään tehdä. Hyvä, tosi hyvä.

Keskiviikkona oli Meten vuoro tulla Tsaulle. Tehtiin kokeenomainen kehäänmeno kippoineen kaikkineen, ja sitten kehässä palkattiinkin kesken seuruun heittämällä namia eteen. Seuruu on muussa treenissä ollut aika siistiä, mutta kokeenomaisissa alussa joko pärskii tai muuten vain pää nykii, ja sitten kun korjataan, niin keskittyy. Pitää palkata oikein superhyvin kun selvitään korjauksitta. Päätin myös alkaa puuttua pärskimiseen. Ei siitä nyt mitään isoa puhuttelua tule, mutta sellainen kevyt "oijoijoi" plus takaisin lähtöruutuun. Aikaisemmin vain pysähdyin, jos pärski, koska eihän se koira oikein ymmärrä pärskimistään. Mutta pärskiminen on niin sidoksissa mielentilaan: silloin kun on skarppi, ei pärski yhtään. Eli puutun mielentilaan, joka ilmenee pärskimisenä. Jotenkin niin.

Torstaina myrskyssä molemmat teki. Kiira oli taas tosi kivan tuntuinen. Treenasin Meten ensin, ja sitten yhtäkkiä kesken Kiiran vuoron havahduin ajattelemaan, että me ollaan varmaan loppuleikitty tässä puoli tuntia. Oli vaan niiiiiin kivaa. Koko maailma katosi ympäriltä. Mette teki kokeenomaista ja oli pikkaisen riskirajoilla. Tunnarikapuloista juoksi yli (taisin just viimeksi kirjoittaa, että puutun siihen), mutta purin vain huulta ja ajattelin, että nooo, ois voinut mennä rumemminkin kapuloille. Edelleen välillä tosi vaikeaa puuttua tuohon aivottomuuteen, kun... no, niin, ei se kivaa ole, mutta kun se koira kuitenkin tekee jotain.

Tänään käytiin varmaan ekaa kertaa koko keväänä Mikkolanmäen kentällä Prisman takana, vaikka ei sinne kauaa kävele ja yleensä siellä on rauhallista. Kiira oli (taas!) ihan messissä, tehtiin seuruuta ja noutoa ja luoksetulon stoppeja. Makoilutin sitä "käy siihen" Meten treenatessa, eikä tarvinnut kuin kerran per setti käydä korjaamassa.

Mette oli alkuun vähän haistelutunnelmissa, ajattelin ensin että onkohan sillä kuuma tai ahdistaakohan sitä muuten vaan. Sitten hengitin syvään ja sanoin itselleni, että ehkä se koira ei vielä tällä kaudella ole paljoa ollut ulkokentillä. Ehkä se on ihan normaalia. Ehkä se on kuitenkin vaan koira, joka toimii niin kuin useimmat koirat nyt toimivat. Vaikka se on mettekoira (oma rotunsa vähän niin kuin ajokoirat tai vinttikoirat, you see), niin kyllä senkin toiminta perustuu paljolti samoihin asioihin kuin koiraeläimillä noin yleensä. Joten tyynesti vain hain sen pannasta, sanoin se on Mette, siinähän sinun piti olla, vein takaisin haistelupaikkaan ja kutsuin uudestaan. Ja sitten sen jälkeen, eli koko varsinaisen treenin ajan, Mette oli ihan normaali ihana itsensä. Seuruu varsinkin oli superkivaa, oli välillä oikein tosi tiivis kun yritti niin kovin!

Mitä siis mietin tänään: pitäisi uskaltaa treenata niitä asioita, jotka ovat vaikeita, ei pitäisi pelästyä jos koira välillä tippuukin pois yhteisestä kuplasta, pitäisi uskaltaa olla treenikentällä vaikka kolme tuntia jos tarve vaatii, pitäisi muistaa että mettekoirakaan ei tee tätä vain ruoan vuoksi vaan kyllä se tykkää myös temppujen oppimisesta. Jotkut temput on vaikeampia, mutta kaiken se oppii ja kaikesta se oppii tykkäämään, kun vain itse pitää oman suhtautumisen luottavaisena. Kannattaisi myös muistaa, että valmista ei tule ikinä ja olla ylpeä siitä työmäärästä, minkä on tehnyt. Vaikka Mette ei ole helpoin harrastuskoira, niin mulla on täysi oikeus tykätä sen kanssa harrastamisesta. Niin.

Kiira kerrankin söpönä :)

Kokeenomaista siellä, täällä ja lurppistila päällä

Asiaa mettekoirasta vaihteeksi. Vaikka Kiira on ollut enemmän mielen päällä, niin Meten kanssa on kyllä treenattu vähintään yhtä paljon. Päästiin ennen Tsaukkilan koetta hyvään vauhtiin kokonaisuustreenien kanssa, ja ollaan jatkettu niitä. Vain muutama treeni ollaan tehty yksityiskohtia, silloin lähinnä seuruuta, noudon pitoa ja luoksetulon seisomista. Ne ovat heikoimmat yksityiskohdat ja ilmankos Mette helpoiten tekee kokeenomaisessakin virheet niissä. Ah, ja ruudun paikkaa ollaan yritetty saada taaemmas viemällä välillä ruudun taakse purkki ja näyttämällä se Metelle.

Ollaan tehty kokeenomaisia jopa kotona parina iltana. Kiitos Tuulialle ideasta :) Hyvin mahtuu tekemään vähän seuruuta, jonkun jäävän, tunnarin, kaukot, ja tietysti niitä siirtymiä. Tässäpä vasta häsääkin, joten sitten kun kotona sujuu, niin sujuu varmasti muuallakin.

Kokeenomaisiin tuli joitain uusia ajatuksia Oililta, vaikkei Mette siis ollutkaan siellä mukana. Nyt onkin ollut tarkoituksena:

• tehdä aina viimeiseksi siirtymä ja vapauttaa sosiaalisen palkan kautta palkkakipolle joko kävelyn aikana tai aloitusperusasennosta. > Vaikutus so far: Siirtymistä on tullut tosi kivoja, intensiivisiä. Sosiaalisen palkan loputtua Mette tulee kivasti mukana ja on aloitusperusasennossa tosi skarppina. Siitä on kiva aloittaa liike.
• puuttua heti jos homma menee överiksi. Häsääminen ei ole yhtään sen sallitumpaa kuin laamailukaan. > Helpommin sanottu kuin tehty. Tooosi skarppina saattaa istua aloitusperusasennossa, ja käskystä sitten räjähtää. Tunnarikapuloilta sain hakea aika monta miljoonaa kertaa pois, ja nyt sääntönä onkin, että niiden yli ei saa juosta, silloin sanon "heiheihei, et voi mennä sinne noin" ja haen pois.
• palkata kesken liikkeen, jos tekee jotain hyvin. Jotta purkin vetovoima vähän pienenisi, ja mettekoira ajattelisi, että kehässä on kivaa ja täältä voi saada palkkaa, ja lopuksi me sitten mennään syömään. > En ihan aina muista, mutta luulen että tämä on vaikuttanut ja kehäpalkat ovat kivoja ylläreitä.
• kertoa seuraava liike ("seuruu tehdään", "jäävä tehdään", "nouto tehdään" jne.). Tähän Oilin ohjeeseen myönnyin vasta joskus viime viikolla enkä ihan aina muista replojani. En tiedä, tuleeko tästä olemaan Metelle oikeasti apua, mutta auttaa ainakin itseäni pysymään skarppina ja vaikuttamaan (toivottavasti koekehässäkin) siltä, että tiedän mitä olen tekemässä.
• vaihdella palkkapurkin paikkaa, jotta sen jättäminen kauas ei haittaisi. > On vaihdeltu, ei ole haitannut, kotikentällä on saanut juosta melkein 100 m koulun pihalle syömään ja on silti uskonut kippoonsa koko treenin ajan.
• tehdä alkuvirittely niin, että Mette istuu, itse tönin sitä ja vien purkin vähän matkan päähän. Koska aina kokeessa ei ole apparia mukana. > Reagoi hyvin tuuppimiseeni, mutta sivulle saattaa tulla huonosti.

Siinäpä sitä onkin muistamista.

Tänään käytiin Tsaun etupihalla tekemässä koko voittaja läpi, ja fiilis ei ollut ihan niin hyvä kuin mitä se on ollut. Jossain alun siirtymässä Mette jopa haisteli maata...? Tosi kummallista eikä sille yhtään tyypillistä. Luoksetulossa ja ruudussa toisaalta meni sellaiseen aivottomaan juoksemismoodiin (jota Tuulia nimitti lurppistilaksi), että niitä piti sitten ottaa uudestaan. Muuten oli aika kiltti itse asiassa. Lopussa teki hypyn, metallin, tunnarin ja kaukot tosi siististi.

Seuraavana siis:

• kehäänmenoissa vaaditaan eka perusasento kunnolla, ei saa lenkittää ja kuikuilla kippoa tullessaan.
• tehdään eri kentillä alkuun helpompina versioina (pelkkä eka kehäänmeno tai yksi liike), jotta jaksaa uskoa purkkiin.
• vahvistetaan uskoa, että pystyt tähän hommaan minun kriteereilläni. Pystyt tähän hyppimättä mielenvikaisesti ja toisaalta menemättä laamaksi. Eli yritetään suunnitella sellaisia kokonaisuuksia, missä onnistuisi. Vähän vaikeaa, koska se aivoton lurppistila saattaa vielä mennä päälle milloin vain, missä liikkeessä vain. Mutta yritetään!
• vahvistetaan vaikeita juttuja korkeassa vireessä. Tämäkin vähän haasteellista, koska vaikka vire on ollut kokeenomaisissa korkeahko, niin tavallisessa treenissä on matalampi ja keskittyy eli onnistuu helpommin. Tämä koskee juuri noita mainittuja liikkeitä (seuruu, noudot, luoksetulo, ja ruutu).

Kivaa on kuiteskin ollut! Varsinkin huomata, miten asiat ovat menneet eteenpäin lyhyessä ajassa. :)

Lurppasilmäkorvakuva.

Puolivuotias alpakka

Kiira kävi fyssarilla elämänsä ekaa kertaa. Ensin sen mielestä oli vähän epäilyttävää, että joku ventovieras halusi tehdä noin läheistä tuttavuutta. Käänsin sen namilla kyljelleen, mutta sitten oli spanieli niin namihöyryissään, että ryömi pitkin lattiaa namihajuja etsien. Plus kipeämpiä kohtia käsiteltäessä se halusi muuten vain vänkyröidä kauemmas. Taidan opettaa sen menemään käskystä kyljelleen ennen ensi kertaa...

Kireyttä oli vähän siellä sun täällä; eniten lantion ja lonkkien alueella, kuten olen ajatellutkin. Kotimatkalla Kiira kulki tavallista enemmän ravia, ja jopa sen ahtaat kintereet vähän levenivät käsittelyn aikana. Kivaa. Jumia oli erityisesti vasemmassa lonkassa, oikeassa kyljessä ja oikeassa lavassa. Takapää jäi vielä vähän epäsymmetriseksi, samoin kylki ei ihan auennut. Seuraillaan pari viikkoa ja käydään varmaan uudestaan. Kiira saattaa saada tuota itsekin korjattua, koska sillä on vielä niin pentumainen kroppa. Pehmeät kudokset taisi olla oikea sanapari. Kiira kuulemma tuntui puolivuotiaalta pennulta. :)

Fyssarin mielestä Kiira myös näytti alpakalta, mikä on kyllä ihan totta.

Let go a little and just let life happen

Ollaan Kiiran kanssa käyty pari kertaa lenkillä Torres-belgin kanssa ja treenattu siinä samalla vähän. Mentiin metsään eri polkuja pitkin, ja törmättiin sitten mukamas yllättäen. Itsestäni huomasin, että teki mieli pakonomaisesti kutsua Kiira luokse, jos huomasin Tuulian tai Torreksen ennen Kiiraa... vaikka tarkoituksena oli nimenomaan antaa koirien huomata toisensa ja sitten palkata niitä oikeista valinnoista, kun kerrankin ei tarvinnut olla huolissaan vastaantulevan koiran aikeista. Kiira oli ihan kiltisti, mistä sai sitten aina palkkaa.

Tehtiin myös riviluoksetuloa, eli koirat riviin ja kutsutaan vuorotellen luokse. Nämä tekevät Kiiralle tosi hyvää, kun se haluaisi edelleen niin kamalasti lähteä hippaamaan, jos kaveri kutsutaan ensin. Kerran (vai kaksi) mokasi; sillä oikein naama vääntyy pentuilmeeseen, kun sen itsehillintä pettää ja jalat lähtee viemään. Pitää muistaa palkata pysymistä oikein superpalkalla. Kutsuttiin jo koiria eri suuntiin yms. variaatiota. Kivaa treeniä.

Tokoasioissa ollaan Oilin jälkeen tehty kuuliaisesti puolentoista minuutin treenejä. Ei siinä oikein ehdi ajatella mitään, mutta järkeä niissä treeneissä on silti ollut. Kiiran kanssa on aika paljon tehty vaikeita kuuntelu- ym. treenejä, jotka ovat kehittäneet sitä, mutta ehkä nyt on sitten aika tasoittaa tilannetta tekemällä vastapainoksi kivoja, motivaatiota nostavia ja yhteistyötä korostavia treenejä.

Tänään aamulla TSAUlla tehtiin yksi lyhyt setti yksin ja yksi Torreksen kanssa samaan aikaan. Ajattelin, että jos Kiira vaikka yrittäisi lähteä leikkimään Torreksen kanssa. Suunnitelmassa oli vielä ruutua, tunnaria ja luoksetulon pysähdyksiä (siivekkeen kierroista), että pikkuvespan menojalka varmasti alkaisi vipattaa. Mutta ei. Vähän katsoi kaihoisasti Torreksen juostessa ruutuun, mutta siinä se. Pitkät leikit vielä loppuun. Heitettiin yhdessä kohtaa Tuulian kanssa vahingossa lelut ihan ristikkäin, mutta siitäkin Kiira vain coolisti livahti omalle lelulleen ja toi sen mulle.

Jotenkin tuntui jo ennen Oililla käymistä, että Kiiran asenne muuttui yhtäkkiä askeleen verran (ehkä kiitos häirittyjen kehäänmenojen ja/tai treenien keskeyttämisen?), ja Oilin ohjeilla mennään toivottavasti taas useampi askel eteenpäin. Pitää nyt vain itse uskaltaa päästää vähän irti, ja olla auttamatta Kiiraa vaikeissa tilanteissa. En voi olla koko ajan kertomassa sille käskyjä, vaan kyllä sen pitää ihan itse valita kuulolla oleminen ja pelisääntöjen noudattaminen. Ihan koko ajan eikä vain silloin, kun hänelle itselleen sopii.

Look in my eyes I'll make you see

Käytiin eilen porukalla Oilin yksärillä. Puoli tuntia per koira, yhteensä kolme tuntia, tai no pitkäksihän meni... joka tapauksessa aika meni ihan liian äkkiä. Paljon tuli taas vinkkejä mutta ennen kaikkea sitä visiota ja fiilistä. Toko on niiiiin siistiä. Pitäisi hyödyntää ulkopuolisia silmiä paljon, paljon useammin! Tämä oli Kiirallekin vasta sen eka kerta ulkopuolisessa koulutuksessa.

Seuraamista.

Tuli joku nousu takaisin maanpinnalle, kun kuuntelin Oilin treenivinkkejä muiden vuoroilla. Mietin, että joo, Kiira osaa etsiä oikean tunnarin väärien alta. Joo, Kiira kestää perusasennossa ihan kaiken kapulan päistä vetämisen ja koputtelemisen. Ei kahta sanaa siitä, että menisikö Kiira ruutuun, jos matkalla olisi pallo tms. tavaraa. Tietysti menisi. Ja nyt tulee se wow-ajatus: jossain tuolla meidän sakkaavan yhteyden alla on ihan sairaan paljon luottamusta siihen, että koira osaa ja koira tekee ja koira noudattaa mun käskyjä välittömästi ja just kuten on opetettu. Itkettävän ihana ajatus. Jos olen saanut liikkeet jo noin varmoiksi, niin en voi olla niin kädetön, etten saisi sitä aivotonta rellestämistä kuriin.

Meidän ongelmaksi olin siis etukäteen selittänyt sen, että koira kyllä osaa ja tekeekin kaikenlaista, mutta saattaa ihan ykskaks lähteä sokka irti juoksemaan pari kierrosta kenttää ympäri tai ihmisten/koirien/tavaroiden luokse. Naps vain, kun se lipsahtaa työmoodista ja palautteen vastaanottaminen loppuu siihen paikkaan. Rakas pieni reikäpää.

Luoksetulo.

Katson tässä samalla meidän settejä videolta (kiitos Tuulia! Miralle kiitos kuvista!), ja tässäpä listana mitä tehtiin & mitä tuli esille:

• Kiira tuli tässä-käskyllä tosi kivasti kehään molemmilla kierroksilla.
• "Jos koiralla on vaikeaa", voi alkuun heitellä nameja (vähän kuin luoksetulon pysäytyksiä treenatessa). Pääsee vähän touhuamaan ja purkamaan itseään. Voisi myös antaa Kiiran juosta lelun kanssa.
• Kiiralla siis on vähän vaikeaa ympäristön suhteen. "Se on kuitenkin nuori koira, sitä voi vähän muut hallit jänskättää" kuulostaa tosi loogiselta Oilin sanomana. Itse olen ajatellut, että Kiira on vain aika törkeä (koska se ei ole ääniarka tms.), mutta voihan siinä taustalla jotain epävarmuutta olla.
• "Käy siihen" häirittynä. Kiira oli aika omantasoisensa, mokasi pari kertaa mutta oli Oilinkin sanoin "aika hyvä". Puhuttiin siitä, että se menee vähän häiriötreenimoodiin ja on mokatessaan erilainen kuin silloin, kun vain lähtee aivottomana rallattamaan. Hyvää on kuitenkin, että ajatus on saatu läpi näissä, koska jostain on pakko aloittaa.
• Sitten tehtiin alo-hyppy, ja sen jälkeen seuraamista. Seuruussa se oli heti luovuttamassa kun häiriö tuli kohdille, aijai.
• Vielä kehäänmenoista: Kiiralle voisi tehdä hyvää, että antaa sen tulla vapaasti lelulle/namin perään kentälle. Ei kannata lähteä yksinään, kun juoksutarvikkeet tulee multa.
• Sen kanssa voisi tehdä lyhyitä treenejä, koska usein jos fokus ei pysy työnteossa, taustalla on motivaatio-ongelmaa (mitä puolta onkin yritetty huoltaa palkkapurkilla). Kun koira ei pidä työntekoa tarpeeksi tärkeänä, se lähtee puuhastelemaan omiaan. Koira, joka oikeasti työskentelee mulle, ei lähde minnekään, koska se ei näe mitään muuta kuin mut.
• Pitää olla ihan tosi tarkat kriteerit. Jos koira ei tiedä eikä ymmärrä, mitä sen pitäisi tehdä ja mitä siltä halutaan, siitä tulee välinpitämätön. Ja sitten sitä taas kiinnostaa lähteä luuhaamaan omiaan.
• Oili teki joskus Meginsä kanssa 1,5 minuutin treenejä (kello käyntiin!), joilla koiralle saatiin sellainen mielikuva, että tehdään kaikkea hauskaa ohjaajan kanssa. Näissä treeneissä pidetään koira koko ajan kiireisenä.
• Jos koira lähtee kesken liikkeen jonnekin, haetaan se takaisin ja laitetaan se tekemään. Vaikka pannasta haetaan takaisin, ja "tästä meidän hommat jatkuu". Jos yrittää joskus mennä passiiviseksi, että en minä sitten tee mitään, niin silti pistetään tekemään.
• Jos mun torut ei merkitse koiralle mitään, niin turha käyttää niitä. Ja tällä hetkellä ne ei kyllä merkitse. Spanieli on vaan että lalalaa, en kuule, ilmoita sitten kun oot lopettanut. Eli haetaan sanaakaan sanomatta pannasta ja jatketaan.
• "Monet koirat kaipaa actionia. Niille kelpaa se, kun äiti on vihainen." Kolahti: Kiira jos kuka kaipaa actionia.
• Tämä on sitkeystaistelu, jonka minä kyllä voitan. Voin suhtautua tähän vähän huumorilla, koska tiedän jo, että tulen voittamaan.
• Palkataan isosti, jos Kiira vähänkään näyttää siltä, että se miettii ja tulee vastaan.
• Oili vähän harmitteli, että Kiira on sen näköinen, ettei se kyllä mokaa. Oli ollut siis ihan ok tähän asti. No, sattuipa että herra Luumu lämppäsi viereisellä kentällä ja pienellä kannustuksella saatiin Kiira lähtemään sinne suuntaan. Sanoin "ei" (ei reaktiota) ja sitten vain marssin sen perässä. Ei se Luumun luokse mennyt, vaan kääntyi ja kipitti tyytyväisenä mun ohi ja kentän toisella reunalla olevan A:n päälle. Hain pannasta, vein takaisin maahan missä oli ollut, siitä hetken päästä sivulle, sitten seuruuta ja sitten palkkaa. Tämä ainakin tuntui erilaiselta kuin yleensä, ehkä hiljaisuus voisi vähän järkyttää Kiiraa...? (Melkein rupesi naurattamaan videota katsoessa se A-esteelle yksinään kirmaava spanielinperkele. Viihdearvot kohdillaan.)
• Jos lähtee jonnekin, kerran voi sanoa "Kiira, tule" mutta mitään muita sanoja ei käytetä. Jos ei tule niin sitten vain haetaan se takaisin.
• Myös kotona pätee yhden käskyn systeemi. Jos ei tule kutsusta ulko-ovelle, haetaan pannasta, annetaan taas mennä, kutsutaan, haetaan taas pannasta jne. Varataan kuppi teetä ja aamupala itselle. Ei ikinä kutsuta kahta kertaa. Pitää tulla ekalla käskyllä.
• Otetaan siltä lisää oikeuksia pois kotona, ei anneta sen viihdyttää itseään millään tavaroiden kantamisella tms. Sen pitää nyt tajuta, että kaikki viihtyminen tapahtuu mun kanssa, ja mua kannattaa siksi katsoa pikkaisen ylöspäin. (Kirjoitan tästä vielä erikseen, koska meillä kyllä on sääntöjä... ja jatkossa on vielä enemmän!)

Leikkimistä.

Toisella kierroksella tehtiin jotain kivaa:

• Alo-luoksetulo: hämääntyi vähän merkistä pari metriä ennen mua, muuten hyvä. Hyvä fokus ja palkkaantuu kehuista kivasti. (Tästä päivästä oon haaveillut: joku kehuu mun koiran sosiaalista palkkaantumista!)
• Seuraamista, missä ei pidä odottaa Kiiraa vaan mennä vaan. Pitää ruveta tekemään kunnon seuruupätkiä, yksityiskohtia voi hioa myöhemminkin. Mutku yksityiskohdat on niin kivoja.
• Jos ottaa väljyyttä, stopataan ja puututaan. Jos korjataan, korjataan kunnolla eikä vain sanota "äp äp" ja jatketa kävelyä.
• Väljyyteen voisi kokeilla myös hihnaa (oikeaan käteen) tai seinää.
• Oma huomio: täyskäännöksille pitää oikeasti tehdä jotain...
• Kiira varmasti tekee tosi hyvin silloin kun se tekee. Pitää vain tehdä niin, että sen on pakko valita tekeminen eikä se voi yhtään keksiä omia kivoja juttujaan.
• Loppukaneetti: tämä koira kaipaa haasteita! Et anna sen mennä helpoimmasta kohdasta. Ja uskallat vain tehdä rohkeasti sen kanssa, niin hyvä tulee.

Käy siihen -olemista.

Mulla oli meidän vuorojen jälkeen vähän tyhjä olo, koska juteltiin paljon eikä Kiira oikeastaan tehnyt mitään itselleen uutta tai haastavaa. Oililta tuli myös paljon sellaisia juttuja, joita olen jo itsekin miettinyt. Mutta: miettinyt niin paljon, että olin jo ihan solmussa kaikkien häiriötreenien, puhuttelujen, loppupalkkojen yms. kanssa. Nyt on taas sellainen olo, että jeee, meillä on suunta, jonne ollaan menossa, ja tiedän mitä teen. Tosi kivaa! Tehtiinkin jo tänään aamulla 2x1,5 minuutin treenit, mutta niistä lisää myöhemmin.

Kiira oli oikeastaan sellainen kuin se on nyt treeneissä ollut. Makoilee, tekee, palkkaantuu, leikkii, tekee sen yhden kiintiöreikäpääspurtin. Nyt pitää vain tehdä Kiiralle selväksi, että meidän välisessä työsopimuksessa ei ole edes sitä yhtä kahvitaukoa. On tiettyjä asioita, joita nyt vain ei voi tehdä työpaikalla.

Ei ole mahdoton homma. I can do this.

Lisää seuraamista.

(Tämä tuli torstaina radiosta, kun mietiskelin perjantain koulutusta: https://youtu.be/SDuPTYg6d2k  Päätin, että sitten kun me ollaan kokeessa ja ekana liikkeenä on seuraaminen, otan kiintopisteen horisontista ja marssin tietäen, että Kiira ei tipu siitä sekunniksikaan. Tuo melodia soi silloin mun päässä. Joo.)

Sosiaalista palkkaa. :)