perjantai 26. joulukuuta 2014

Tavoitteita uudelle vuodelle

Meillä oli muutama viikko sitten matoporukan pikkujoulut (olen kirjoittanut tätä kirjoitusta blogin luonnoksiin siitä lähtien...). MATO on kyllä ollut yksi parhaista asioista koirarintamalla tänä vuonna. On niin huippua, kun on joku joka potkii, kun itse meinaa lipsua kriteereistä. Joku joka valaa uskoa, kun se on itseltä lopussa. Ennen kaikkea joku, joka sanoo, että nyt et anna periksi sille koiralle. Kiitos näistä, matotoverit. ♥ Tehtiin jo tavoitteita ensi vuodelle, mutta käydäänpä tämä vuosi ensin alta pois, koska viime vuoden tavoitelappukin löytyi hyvästä tallesta.

Tavoitteet 2014:

Mette
  • lisää itseluottamusta - Tätä on saatu :) !!!!!
  • lisää hännänheilutusta - Tätä on tullut siinä sivussa. Mette on ylipäätään alkanut tykätä tokosta enemmän. Pelkään kyllä edelleen, että Mette jonain päivänä taas heittäytyy passiiviseksi laamaksi, mutta rehellisesti sanottuna se ei ole tehnyt sitä pitkään aikaan. Sen asenne tokoa kohtaan on muuttunut ihan käsittämättömän paljon.
  • kehuista innostuminen; tärkeintä aina - Oikeastaan Mette on oppinut arvostamaan kehuja, koska käytössä on myös toinen ääripää eli toruminen (ja se tsemppaa toruista, oujee).
  • möllitokot, koulutuspäivät ym: onnistumisia vieraissa tilanteissa - Koulutuspäivissä ei oltu, oho. Onnistumisia vieraissa tilanteissa kyllä saatiin syksyn kokeissa.
  • paljon uusia halleja, kenttiä ym. - Paljon uusia kenttiä ja jokunen uusi hallikin.
  • paikallaoloihin luottavainen mielentila takaisin - Tietää, ettei saa liikkua, mutta mielentila ei vieläkään sellainen kuin haluaisin.
  • EVL-liikkeet valmiiksi (zeta, ohjattu, kaukot kaukaa, pitkät seuraamiset, merkiltä ruudun paikka) - Nämä ovat hyvällä tolalla.
  • enemmän 2-osaisia treenejä - Tehty, mutta kokeenomaisina voisi tehdä enemmän.
  • kehitä lämppäsheippaamista - Hyvä apu silloin, kun pahin laamailu oli käynnissä. Nyt en olekaan käyttänyt hetkeen. Pitää muistaa, että tällainenkin työkalu on olemassa, jos Mette joskus vaikka jonkun häiriön takia menee lukkoon.
  • treenisuunnitelma tehty ajoissa - Oon ollut tosi tunnollinen.
  • ...mutta suunnitelmia pitää myös uskaltaa muuttaa, jos on vaikeaa! - Tai sitten vain kirjoittaa plan a, plan b, plan c... Check!
  • ohjaajalle lisää malttia; koira on aktiivisempi osapuoli - Treeneissä tilanne tämä, kokeissa en ole niin tyyni kuin haluaisin.
  • ohjaajalle enemmän keskittymistä meneillä olevaan treeniin ja vähemmän huolehtimista tulevasta/menneestä - Tässäkin olen parantanut. Suunnittelu (plan valitsekirjain) auttoi, koska jos ongelma x esiintyi, mulla oli toimintatapa jo etukäteen mietittynä.
Olisin halunnut Metelle VOI1:n tämän vuoden puolella, mutta hammasoperaation, sairasloman ja varoaikojen takia syksyn kokeet jäivät kolmeen. Kerran kakkostulos ja kahdesti kolmostulos. Olin kuitenkin jokaisen kokeen jälkeen tosi tyytyväinen. Aina eri liike nolla, joten lähellä se ykkönen oli.

(En ole ajatellut agilityä kauheasti viime aikoina – toko on ainakin just nyt enemmän mun juttu mutta siinäkin lajissa kisa-Mette meni monta askelta eteenpäin, nousi kakkosiin ja teki monia hyviä ratoja. Kaiken kaikkiaan oikein hyvä kisavuosi Metelle!)


Kiira
  • lisää rauhaa, fokusta, voimaa, oma-aloitteisuutta - Tätä on kyllä tullut, varsinkin ihan viime aikoina. Fokusta/voimaa haluaisin vielä lisää. On vähän turhan huoleton monesti.
  • keskittymistä muista koirista/häiriöistä välittämättä - Häiriötreeneissä on kyllä parantanut, mutta pitkäaikaisessa keskittymisessä ei ole kovin hyvä. Ja ylipäätään on edelleen sellainen kaikesta sekunnin murto-osassa innostuja, että siinä on mulle tekemistä.
  • eri paikoissa käyminen - Jonkin verran joo. (jos ensi vuonna meille vihdoin tulisi auto...?) Eri kentillä käytiin kyllä kesällä tosi hyvin.
  • palkkaa paljon lelulla - Palkattu. En ole supertyytyväinen Kiiran leikkimiseen, mutta siihen on ainakin jonkinlaisia sääntöjä luotu.
  • ALO & AVO valmiiksi - Ei olla kokeenomaisesti juuri tehty avointa luokkaa, mutta osaa kyllä kaikki liikkeet. Paitsi luoksetulon stoppia ei olla tehty niin pitkältä matkalta.
  • seuraamiseen Asennetta - Tai pikemminkin Keskittymistä. Tehty.
  • EVL-kaukot edistyy - Hitaasti mutta varmasti.
  • katsekontakti vahvemmaksi - On vahvistunut tosi paljon. Kiirahan katseli lähinnä mun käsiä vuosi sitten...
  • häiriönsieto vauhtiliikkeissä - On tehnyt ainakin ruutua ja noutoa häirittynä, ja selviytynyt niistä.
  • temppujen sheippaus (esim. peruuttaminen) - Osaa peruuttaa. Ei ole niin sheippauskoira kuin Mette, mutta osaa tarjota eri juttuja ja on oppinut yhä paremmaksi oppijaksi.
  • suunnitelma aina paperilla ja kunnolla suunniteltuna - Parantunut!
  • ohjaajalle malttia, aitoutta, itsensä likoon laittamista - Joskus vielä vaikeaa, mutta parantunut.
Kiira on oppinut paljon asioita ja se on saanut paljon hyvää kokemusta tänä vuonna. Se on saanut treenata aikaisempaa enemmän ja suunnitelmallisemmin, ja sillä on varmasti ollut tosi kivaa.

Olen oppinut tuntemaan Kiiran paremmin, ja kokenut monta oivalluksen hetkeä sen aivoituksia miettiessä. Mette on aina ollut tosi herkästi itseensä ottavaa tyyppiä: jos Mette pahoittaa mielensä, sen ryhti tippuu, sen silmät roikkuvat ja se haluaa vain möllöttää paikoillaan. Jos Kiira pahoittaa mielensä (ja korostan sanaa jos), niin se kääntää pään vinoon ja näyttää ehkä puoli sekuntia siltä, että sorry. Meten kanssa olemme molemmat ylianalyyttisiä, miellyttämiseen taipuvaisia ja herkästi paineistuvia olentoja... Kiira on enempi semmoinen if you don't like me it's not my fault. Siihen nähden, millainen mutkaton ja suoraviivainen koira Kiira on, analysoin sitä välillä ehkä liikaakin... Ehkä pitäisi enemmän vain antaa mennä ja nauttia matkasta.

2015:


Meten tavoitteena on "suoritusvarma merileijona". Metestä ei ikinä tule supernopeaa eikä supernäyttävää eikä SM-tason koiraa... mutta jos Metestä tulisi paras mahdollinen Mette, niin olisin tosi tyytyväinen. Ei siis varsinaisia tulostavoitteita tällekään vuodelle.
  • ...mutta Mette menee EVL:ään. :) 
  • Paikkamakuusta tulee niin mukava tilanne, ettei Meten tarvitse huokaista kertaakaan paikkaistumisen tai -makuun aikana.
  • Seuraamisesta tulee oikeasti koekestävää. Niin, että se voi olla vaikka viimeinen liike ja pitkä kuin nälkävuosi, mutta mun ei tarvitse pelätä, että Mette tiputtaisi katsekontaktin.
  • Mette myös opettelee tulemaan kehään seuraten.
  • Mette opettelee täpäkämmän luoksetulon seisomisen. Ja saa aina palautetta, jos uskaltaa olla pysähtymättä heti.
  • Ylipäätään Mette treenaa EVL-liikkeitä. Joka treenissä.
  • Varmuutta/totuttelua siihen, että liikkeet tehdään kolmessa osassa (paikallaolot + kaksi osaa) ja viimeisessä kannattaa tsempata oikein superpaljon.
  • Metelle vielä lisää itseluottamusta koetilanteisiin.
  • Itse vähennän kokeissa hössöttämistä.
  • Treenejä vieraiden ihmisten kanssa/seassa. Tämä on ehkä tavoite enemmän itselleni. Pidä pääsi äläkä kuuntele sellaisia ohjeita, joiden et oikeasti usko toimivan Metellä. Tunnet sen niiiiin hyvin.
Muut matolaiset äänestivät Meten parhaiksi liikkeiksi ruudun, seuraamisen (!) ja tunnarin. Itse sanoin ohjatun, ja meidän tuleva bravuuri on zeta. Lisää vain kaukot (suht ok), paikallaolot (ks. tavoitelista), hyppynouto (perushyvä), luoksetulo (okei no tässä on viilattavaa)... ja kappas, siinä ne EVL-liikkeet olivatkin. Mette osaa k a i k k i temput, mitä vaaditaan tokovaliolta (toim. huom. uudet tokosäännöt 1.8.2015... no, sen ajan murhe). Mette rupeaa nyt vain tekemään EVL-kokonaisuuksia. Se on niin pitkällä, että  nyt vain vähän vielä treenataan lisää.


Kiira:
  • Kiira menee kokeeseen. Vihdoin :)
  • Kokeenomaisia vieraissa paikoissa ja koemaisesti viriteltynä.
  • Muutenkin Kiiralle laajempi ajattelu, toko ei ole pelkkiä yksityiskohtia.
  • Yksityiskohdista... Noudon palautuksiin enemmän keskittymistä, vähemmän rouhimista.
  • Tehdään pidempiä seuraamisia.
  • Kiiran paikallaoloista tulee pomminvarmoja.
  • Kiira osallistuu koulutuspäiviin. Kiira muutenkin ottaa enemmän ja enemmän ykkösharrastuskoiran paikkaa, koska Mette osaa jo "kaiken" ja Meten kanssa pärjään nykyään aika hyvin itsekseni treenaamalla. Kiiran kanssa minä tarvitsen enemmän taustatukea.
  • Kiira opettelee tulemaan kentälle siististi eikä aivottomana pomppien.
  • Kiiralle enemmän vastuuta ja sen teoille enemmän seurauksia.
  • Ylipäätään Kiirasta tulee keskittyneempi, vahvempi ja intensiivisempi tokokoira.
  • Keskityn Kiiran tulevaisuuteen enkä katso mitä virheitä olen aiemmin tehnyt. :)
  • Musta tulee luottavaisempi ja päättäväisempi Kiiran kanssa.
Kiiran parhaiksi liikkeiksi äänestettiin: seuraaminen, seuraaminen, ruutu ja omastakin mielestäni ruutu. Kumpaakin on veivattu pieni ikuisuus, ja silti edistytty hitaasti. Kuvaavaa. Kiira kyllä osaa yksityiskohtia tosi hyvin, mutta sillä ei oikein ole kokonaisuuksien tajua. V i e l ä. Se vähän luulee, että kokeenomaisissa voi tehdä vasurilla ja loppupalkka sitten vain tupsahtaa jostain tyhjyydestä hänen työpanoksestaan riippumatta. Ehkä koska se ei ole vielä käynyt kokeissa, olen vähän arka viemään sen ylempien luokkien liikkeitä eteenpäin. Ja sitten kuitenkin luulen, että se kokonaisuusajattelu rakentuisi juuri niitä tehdessä, kun niissä pitää keskittyä pidempiä aikoja... Tätä työstämme ensi vuonna.




torstai 11. joulukuuta 2014

Ilman aivoja

Viikonloppu meni messarissa. Perjantaina oli tarkoituksena käydä Ojangossa tai jossain muualla tekemässä päivänvalo-tokot, mutta unohdin näyttelykengät Turkuun ja jotenkin se päivä siinä suhahti kenkiä metsästäessä. Oli muuten ainakin kolmas kerta tänä syksynä, kun ostin uudet kengät tokokokeeseen/agilitykisaan/näyttelyyn ja tulokset puhuvat puolestaan... tästä tulee ehkä joku mun onnen-juttu.

Näyttelyissä oli mukavaa, ei vähiten siksi, että naapurinpoika-Dalton pärjäsi kivasti: lauantaina VSP ja sunnuntaina PU2. Lauantaina Dalton oli vähän liian huoleton lihapullien suuntaan, joten sunnuntaina vaihdoin ne vinkuhiireen ja jopas parani spanielipojan keskittymiskyky. Daltonissa on jotenkin tosi paljon sitä, mihin joskus aikoinaan irlanninvesispanielissa ihastuin: se on energinen ja huoleton, vähän sellainen norsu posliinikaupassa. Se on myös aina yhtä onnellisena tulossa syömään lihapullia tai leikkimään vinkuhiirellä. Hauska koira.

Tätinsä Mette on myös jättänyt ajatustyön vähemmälle, varsinkin nyt kun hampaan poistamisen jälkeen ollaan edelleen otettu aika rauhallisesti. Tänään käytiin testaamassa TSAUn hallin uutta tekonurmea. Hyvästi pölyiset tassut ja mettekoiran surkea "suussani on hiekkaa"-ilme!

Tennispallo treenin jälkeen. Nolla hiekanmurua.

No, Mettehän oli kuin kesälaitumelle päästettu nuori hevonen. Ohjatussa meni merkistä läpi kohti keskikapulaa ja seuraavaksi haki oikean kapulan mutta meni se suussaan keskikapulalle... Ei kun voivottelut ja perinteinen pannasta oikeaan paikkaan -kävelytys kehiin. Onnistui kyllä sitten, kun mettekoira suvaitsi käyttää korviaan. Käskyllä lähti joka kerta oikealle kapulalle eikä keskelle, mikä on ollut aiemmin ongelmana. Se hyvä.

Seuruu oli tosi kivan tuntuista. Nyt kun katsekontaktin pitämistä on ihan oikeasti vaadittu vaikeissa tilanteissa, Mette on ruvennut välillä jopa tiivistämään seuraamispaikkaansa. Kiva lisäbonus.

Ruutua tehtiin myös EVL-tyyliin. Olen huomannut, että jos menen treenaamaan jonkun kanssa, teen helpompia juttuja kuin mitä yksikseni tekisin. Yksikseen on kiva näpertää EVL-liikkeitä ja sitten treenikavereille sanoa, että ei me olla paljoa treenattu ja ei tää koira oikeastaan mitään edes osaa. Vitsi miten typerältä kuulostaakaan auki kirjoitettuna. ;) Mutta aion nyt päästä tästä eroon.

Muutenkin nyt, kun mitään koetta ei ole kalenteriin merkittynä, Mette voisi ihan hyvin keskittyä EVL-liikkeisiin. Oikeastaan se osaa kaiken, mutta kokonaisuuksia on tehty tosi harvoin.... mikä ei ratkea viilaamalla niitä yksityiskohtia entisestään. Ihan pelkästään jotain "liike alkaa"-liikkurointia on tehty niin onnettoman vähän, että siihen voitaisiin totutella vaikka tästä päivästä eteenpäin.

Paras osuus reissuviikonlopuissa: jääkaapin tyhjennys.
Kiira on tehnyt semiahkerasti kotona kaukoja, jäävien asennoissa pysymistä, seuraamista yms. yms. Kaukoihin on tullut parempaa ajatusta, kun olen vähentänyt toistomääriä ja antanut superpaljon palkkaa oikeista vaihdoista. Varsinkin m-s-i on vaikea, koska seisomisasennossa Kiira on niin pitkänä, että mieluummin yrittää valua takaisin maahan kuin mennä istumaan.

Eilen Kiiralla oli hyvät treenit Vantolla: tehtiin ensinnäkin kentälle saapumista. Sahattiin pari kertaa Torreksen ohi, koska Kiira oli menossa sinne onnellisena kuin pieni pentu. Tämä on myös sarjassamme muuttuu NYT, koska se ohi pääseminen ei ole paljon vaadittu kun Kiira pystyy kuitenkin poistumaan kentältä muita koiria vilkaisematta.

Siellä kentällä Kiira teki noutoa, jossa se pitäisi saada keskittymään enemmän perusasentoon. Tavaroiden tuominen mulle ei ole ylipäätään ollut sille kovin tärkeä asia, tai ehkä en vahvistanut sitä tarpeeksi pentuaikana. (Mette-pentua kehuin kaikesta kantamisesta, mutta toisaalta Mette ei ollutkaan niin kova tuhoaja kuin Kiira. Meten suussa käynyt lapanen oli korkeintaan kuolainen, mutta Kiiran suussa käynyt lapanen oli... no, entinen lapanen.) Nyt tehtiin niin, että olin selin Kiiraan, näytin namikättä ja kutsuin Kiiran sivulle. Vaikutti toimivalta. Näen jo tulevaisuuden häiriötreenit, joissa paluumatkalla lentää leluja yms. ja silti Kiiran pitää keskittyä tulemaan kapulan kanssa sivulle.

Häirittynä tehtiin ruutua ja seuraamista. Kiira on tavallaan hyvä häiriöissä, mutta eka kerta sen täytyy aina mokata ennen kuin muistaa pelin hengen. Nyt yritin olla hakematta sitä pannasta, menin vain kohti ja toruin sekä viittomin ohjasin oikeaan paikkaan. Taas muutoslistalle: Kiiralle jotain vastuuta sen omista vääristä valinnoista. Sen pitäisi itse nähdä vaivaa ja siirtää itsensä oikeaan paikkaan, pois häiriöiden luota. Siitä on varmaan vain kivaa, kun äippä taluttaa pannasta eikä itse tarvitse miettiä, minne on menossa. (Se on tavallaan Metteä fiksumpi koira, tai ehkä oppimiskykyisempi, mutta välillä se on kyllä niin aivoton ettei toista olekaan. <3)

Kiira teki myös parin minuutin paikkamakuun. Se haisteli paljon tavallista enemmän (mihin puutuin), joten pitää seurata, jos semmoinen jatkuu. Kotona tietty makoilee tosi kiltisti. On myös ollut jo pitkään suora, en edes muista milloin olisi viimeksi mennyt lonkalle. Hyvin siis edistyy.

Matkustusmukavuus huipussaan.