keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Huollossa

Mette kävi tänään DH Fysiossa hoidettavana. Tosi mukava paikka ja hintaankin saatiin pieni seura-alennus. Mette olisi mielellään käyttänyt ajan maharapsutuksiin, mistä asennosta sitä sitten hellävaraisesti työnnettiin takaisin kyljelleen.

Huomioita:
  • Seistessä varaa enemmän painoa oikeanpuoleisille jaloille.
  • Lantio vähän mutkalla, tämänkin näki seistessä. 
  • Rintakehä tosi tiukka, voi olla vanhaakin perua (esim. kaveri juossut päin.....). Saatiin vähän auottua, mutta jäi vielä vähän kesken. -> Kotona sellaista "ilmapallohierontaa" selkärangan suuntaisesti kämmenellä painellen. Toisella kädellä tuetaan istuvaa koiraa toiselta kyljeltä. Ei haittaa, jos kuuluu naksahtelua. Voi tehdä vaikka joka päivä, tuskin saan vahinkoa aikaan.
  • Kotiläksyksi myös taivutukset häntää kohti, venyttää rintakehää.
  • Lonkissa myös vähän jäykkyyttä. -> Tarvitsee ravilenkkejä pitkällä askeleella, esim. pyöräillen. (saisko jotain muuta säätä kuin tätä jäätikköä...?)
  • Toko edesauttaa edellä mainittuja jäykkyyksiä (rintakehä ja taka-askel). Seuraamisasennossa koira liikkuu tosi kootusti: etuosa on jännittynyt ja takaosa liikkuu lyhyellä askeleella. Seuraamista on tehty viimeiset pari kuukautta valtavat määrät, ei ihme että näkyy kropassa...
  • Polvissa ehkä alkavaa nivelrikkoa? Ei tarvitse pelästyä, mutta mietintään kuitenkin lisäravinteet, että saataisiin vielä mahdollisimman monia yhteisiä harrastusvuosia. Cartivet (tätä syönyt välillä, voi kokeilla myös muuta merkkiä), nivel-Nutrolin (kokeiluun?), ruusunmarjarouhe (kävin jo ostamassa), jokumuujonkaunohdinjo.
  • Maahanmeno on tuntunut/näyttänyt vaikealta (asetellut tassuja ja ollut erityisen hidas), se oli käsittelyn jälkeen parempi. Edelleen menee vähän selkää köyristäen maahan. Rintakehän jäykkyys vaikuttaa tähän.
  • Agilityssä rintakehä vaikuttaa erityisesti keppeihin. Niidenkin hankaluudessa voi siis olla jotain kroppaan liittyvää taustalla, vaikka olen ajatellut,  että se on motivaatiopohjaista.
  • Aijuu, MEJÄ olisi hyvä tokoa tasapainottava laji myös liikeratojen puolesta. Muistetaan keväällä. :)
Noin kolmen viikon päähän voisi ottaa uuden ajan, jos rintakehä vaikuttaa vielä jäykältä. Seurataan tilannetta. Nyt jo Mette käveli kotiinpäin tosi paljon sulavammalla askeleella kuin mitä se on viime aikoina liikkunut.

lauantai 10. tammikuuta 2015

Uusi sivu käännetty

Ostin ennen joulua vespoille kalenterin, johon ajattelin alkaa kirjoittaa treenipohdinnat. Tähän asti mulla on ollut käytössä molemmille omat treenivihot (ja molemmille omat agilityvihot, ja joskus mulla oli Metelle myös mejä-vihko ja dummytreenivihko...). Jopa tällaista kohtuullisen järjestelmällistä ja analyyttistä ihmistä alkoi pikkuhiljaa nyppiä, kun treenin purkamiseen kului toista tuntia (arvio alakanttiin) ja joka reissuun sai pakata mukaan pari vihkoa per koira.

Viikonloppuna tekee vähän tiukkaa...
Silloin alussa Meten kanssa ehkä pitikin kirjoittaa sivukaupalla treenivinkkejä asioiden x, y ja z opettamiseen, mutta tässä kohtaa noita treenitapoja on sen verran pääkopassa muistissa, että kalenteri on toivottavasti järkevämpi, käytännöllisempi ja vie meitä enemmän eteenpäin. Sinne on pakko kirjoittaa vain oleelliset asiat. Päiväkirjasta tulee ikävä "Mette oli IHANA ja olisi halunnut treenata pidempään"-fiilistelyjä (aito mutta lyhennetty esimerkki), mutta yritän mahduttaa niitä vähän tuonne kalenteriinkin. Ja tänne blogiin! :)

Pöytälaatikkokirjailija.
Ja toinen. Tällä on vasta trilogia valmiina.
Uuden vuoden tuomalla päättäväisyydellä on agendalle nostettu tällä viikolla Kiiran treenit. Loppiaisena oltiin matoporukalla hallilla. Oli vaikeaa. Kamala tunne, kun vaikka fyysisesti se koira oli siinä jossain suhtkoht lähellä, niin henkisesti oltiin kilometrejen päässä toisistamme. Tehtiin lopuksi riviluoksetuloa, missä Kiira lähti huolettomana kavereiden käskyillä kavereiden luo. Kerta. Toisensa. Jälkeen. Onneksi kaverit on sen verran kuuliaisia, että eivät sortuneet Kiiran hippayrityksiin.

Keräsin siitä treenistä kyllä hitsisti päättäväisyyttä. Silloin kun ollaan henkisestikin näköetäisyydellä, Kiira on tosi munkaa, tosi intensiivinen ja se kyllä osaa paljon asioita. Se tykkää tehdä mun kanssa ja se tykkää temppujen tekemisestä, mutta se tykkää myös muista ihmisistä, muista koirista, oikeastaan kaikesta. Se luulee, että siinä tokotreenin sivussa voi hoidella omia bisneksiään. Eniten mua harmittaakin, että se luulee, että mua ei haittaa, kun se vähän tekee vasurilla tai vähän puuhastelee omiaan. Se tieto pitäisi saada jotenkin sinne pikkuspanielin pääkopan sisälle.

Mette tietää, että se voi ihan itse tehdä treeneistä joko helppoja tai helvetillisiä. Kiiralla tällaista mielikuvaa ei ole, vaikka varmaan pitäisi olla. Se tulee aina kentälle sillä raivostuttavan onnellisella maailmanomistajan asenteella. Ehkä sillä "tai muuten..." voisikin liittyä siihen, että jos ei keskity kunnolla, joutuu pois kentältä...? Alkaisi ehkä neiti tähtipeluri arvostaa saamaansa peliaikaa.

Mette. Mette on ottanut vähän rennommin, mutta muistanut silti pitää korvat päässään. Vaikka se on ollut tosi iloinen päästessään hommiin, se ei ole mennyt aivottomuusmoodiin vaan on kuunnellut ja yrittänyt tosi hyvin. Tuntunut kivalta siis. Varasin sille fyssarin ensi viikolle, joten sitten tietää kropankin tilanteen. Hammashässäkän aikoihin musta tuntui, että Mette liikkui huonommin (peitsasi) ja no, muutenkin edellisestä kropanhuollosta on sen verran pitkä aika, että mettekoira on sellaisen ansainnut. Toivottavasti saadaan koepaikkoja lähikuukausille, alkaisi vähän olla hinku.

Bändin solisti, Vilhu Koiranen, tuli taas meille asustelemaan. ♥