tiistai 27. joulukuuta 2016

Things aren’t the way they were before

2016. Iso vuosi, hyvässä ja pahassa.
Vilistä luopuminen heinäkuussa otti, ja ottaa edelleen, koville. Vili oli hieno koira, niin hieno että se ansaitsee tulla muistetuksi ja puhutuksi. En usko mihinkään henkimaailman juttuihin, mutta yhteisiä muistoja ehti kertyä niin paljon, että välillä voin vieläkin tuntea Vilin. Sen ihanan, sileän ja kiiltävän turkin. Sen painon mun sylissä. Sängyn jalkopäässä. Sen askelluksen mun takana metsäpolulla. Voi sentään.

Mette tuli syyskuussa tokovalioksi. Treenasin sen kanssa kyllä kuin seinähullu ja jälkikäteen ihmettelen itsekin, miten olen jaksanut. Metellä oli hyviä treenejä varsinkin keväällä (tai näin ainakin jälkikäteen treenipäiväkirjasta lueskeltuna), ja silloinhan ne kaksi ekaa ykköstä tulivatkin. Viimeisen ykkösen kanssa oli tiukempaa, mutta tulihan se sitten lopulta. Nyt jo hymyilyttää, mutta muistan, kun mulla oli kesällä kauhea ahdistus, että mitä jos Mette ei ikinä saa sitä viimeistä ykköstä ja jää melkein tokovalioksi. No ei onneksi jäänyt. :) 

Harvinaista medianäkyvyyttä mettekoirille. Koiramme 11/2016.
Valioitumisen jälkeen Mette on saanut "treenata" ehkä viidesti, joten sen motivaatio on ollut superkorkealla. Vähän meinaa hirvittää, telooko se itsensä, kun lähtee esim. kartion kiertämiseen itselleen poikkeuksellisella raivolla. Tein sen kanssa joku päivä tyhjään lähetystäkin hallissa, hyvin oli muistissa! Toko ei kuitenkaan varsinaisesti kuulu enää kuvioihin vaan yritän varata joka viikko Metelle omaa vain-mettekoira-aikaa metsälenkkien muodossa. Sielläkin se kyllä paahtaa välillä aivan kahjona! Mette on pysynyt terveenä ja toivotaan, että pysyy jatkossakin.

Kiira kävi marraskuussa vihdoin kokeessa. Piti käydä toisessakin, mutta jotenkin tämä marras-joulukuu on pyyhkäissyt ohi mieletöntä vauhtia! Kiira on mennyt vuoden aikana paljon eteenpäin, vaikka edelleen pikkuspanielia saa säännöllisesti muistuttaa käytöstavoista, ruuvia kiristää ja muutenkin pitää kurissa ja herran nuhteessa 24/7. Hallilla ja varsinkin agilitytreeneissä se kuumuu edelleen stanan herkästi. Alkusyksyn Tanjan kurssi valoi muhun sen verran toivoa, että edelleen jatketaan myös sitä lajia. Tanja oli aivan super, aina treeneistä lähtiessä pystyin hetken kuvittelemaan vaihtavani lajia. Kunnes kotona muistin, että tokoa sen olla pitää. :) Kiirasta ei muuten äkkisälteen löytynyt yhtään (!) tokoaiheista kuvaa tältä vuodelta. Ollaan kyllä treenattu hitokseen ja käyty Oilillakin melkein joka kuukausi. Tuntuu että treenilistoja on kotonakin kymmenessä eri paikassa...

Kiira on ollut terve muuten, mutta edelleen välillä nuolee tassujaan. Jonkun tassun taisi syödä rikki viimeksi keväällä/kesällä, eli sikäli tilasto on kyllä viime vuotta kauniimpi. Muista negatiivisista jutuista mainittakoon pari viikkoa sitten Kiiran päälle käynyt koira hallilla. En ole vielä ehtinyt käyttää sitä fyssarilla, mutta luulen sen takapään olevan tavallistakin enemmän jumissa.
2017, olemme valmiita. Vähän harvennetulla miehistöllä, mutta muuten hyvissä voimissa, päättäväisinä ja luottavaisina.