I will either find a way or make one

On ollut kaikenlaista. Kivoja asioita ja vähemmän kivoja asioita, ei mitään maata kaatavaa mutta samanaikaisesti ajoitettuna stressiä ihan kotitarpeiksi. Koirille kuuluu niillekin hyvää ja huonoa, vähän liikaa kotona nukkumista viime aikoina, mutta eiköhän se tästä taas tasaannu.

Pikakelataan kuitenkin viime keskiviikkoon, jolloin oli taas aika käydä tekemässä tasontarkistusta Oilin luona Lahdessa. Aina yhtä parasta.

Ensimmäisessä setissä Kiira teki kokeenomaisen. Reteästi puolentoista viikon treenitauolta, koska ensin meni Kiiran antura ja sitten tuli oma flunssani. Vähän mietitytti, mutta turhaan. Kiira nimittäin teki oikein hyvän kokeenomaisen.

Kuusi liikettä: luoksetulo, seuruu, liikkeestä maahan, ruutu, merkin kierto ja hyppy. Ennen jäävää olleessa siirtymässä Kiira meni Oilin luokse ja siinä kokonaisuus pikkaisen levisi. Tuli heti pois, mutta jotenkin oli aloitusperusasennossa huonommalla asenteella, seuruu ei tuntunut hyvältä ja meni vasta tuplakäskyllä maahan. Mutta muuten. The kupla. ♥

Kokonaisuudesta Oili sanoi, että tuli hyvä mieli. Mullekin! Palaute videolta purettuna:

• Luoksetulossa (ja ruudussa) hyvä vauhti, mutta huono fokus matkalla. Vieraita ihmisiä häiriöksi, muiden häiriöiden kanssa Kiira on jo niin hyvä. Oili kertoi hauskan tarinan siitä, miten oli itse pyytänyt sauvakävelylenkillä ollutta pariskuntaa auttamaan tunnarin treenaamisessa, se omaksi tavoitteeksi! :D
• Seuruusta ainoa asia oli, että vasemmalle käännöksessä en saa auttaa kropalla. Tää on kyllä ehdolla koiraurani parhaaksi hetkeksi: Oili kehuu mun koiran seuruuta. Vitsit. Voin vielä vaatimattomana ihmisenä kirjoittaa tähän kommentit: Kiva fokus ja asenne alussa (ennen liikkeelle lähtöä). Hieno kontakti! Hyvä paikka. Kiva liike, HYVÄ!! :) Noniin, nämä sanat kehyksiin ja seinälle.
• Liikkeestä maahan: hyppää rumasti eteenpäin lopun perusasennossa. (Palataan perusasentoihin vielä myöhemmin......)
• Ruudussa Kiiralla on hyvä, vakaa seisominen, mutta voisi silti tehdä kuuntelua niin, että huutaa "tök" ja maahanmenokäskyn tilalla uudestaan "tök". Koira ei voi koskaan tietää, käsketäänkö se seisomaan vai maahan. Loppukävelyä niin, että juuri, kun koira on tulossa sivulle, käännös vasempaan (tai oikeaan tai täyskäännös) ja tadaa, koira käräytetty. Miten voit olla siellä kun sun pitäis olla täällä seuraamassa. Nyt Kiira tsemppaa kyllä kaikesta ulkopuolisesta häiriöstä (namin ojentelusta ym.), mutta jos häiriötä ei ole, juoksee vaan vallattomana pari metriä mun yli ennen kuin jarruttaa. Alan siis itse häiriköidä kääntymällä.
• Merkin kierrossa vieras merkki ehkä hämmensi. Vilkaisi vihjesanalla jonnekin eteenpäin, ei niin selvästi kuin yleensä, kiira-asenteella kuitenkin käskystä liikkeelle ja matkalla sitten löysi merkin. Tässä ois ollut hyvä mahku lähteä esim. tutkimaan kartion takana olleita tavaroita, mutta Kiirapa päätti olla töissä. Hyvä valinta.
• Hyppy oli hyvä, mutta...
• ....Sivulletulot. Olin että whaaaaat, asia johon oon ehkä eniten tyytyväinen Kiirassa. Leikin usein Kiiran kanssa hippaa niin, että itse yritän väistää ja Kiira yrittää päästä sivulle. Se on musta niiiin hieno, kun se hakee hulluna sivulle eikä sitä ikinä tarvitse auttaa tai odotella. Mutta kyllä Oilin sanoissa oli vaan tällä(kin) kertaa vinha perä, ja niinpä nyt tehdään Kiiran perusasennoista korrekteja. Heti kun Oili sanoi, tajusin, ettei Kiira ehkä näytäkään niin siistiltä kuin olen ajatellut, vaan vallattomalta ja huolettomalta. Jäin miettimään tosi paljon sitä, että Kiira varmaan vähän ajattelee, että mun lähelle voi tulla millä asenteella tahansa, ja jo se on erinomainen syy karsia sivulletuloista kaikki ylimääräinen röyhkeys. Törmäilyautot kuuluu huvipuistoon, ei tokoon.
• Kokonaisuus oli aika kiva, vallattomia sivulletuloja lukuun ottamatta. Vastaa hyvin sospaan. Oli töissä ja reagoi mun palautteeseen (vaikutin kuulemma päättäväiseltä!). Hyvä Kiira.

Toisella kierroksella tehtiin noutoa. Kiira oli no, vähän sen oloinen että hän ei tähän osallistu. Vaikka tietysti se hakee kapulan mulle ja periaatteessa pitokin on hyvä, mutta katse silmissä kertoo että vittu mitä paskaa. Sen fokus on huono. Täytyy saada lisää motivaatiota mua kohtaan. Vauhtinoutoja niin, että kutsun juuri ennen kapulaa (näissä oli kiva!) ja vaikka juoksen karkuun. Kutsunoutoja pitkällä matkalla. Ja erikseen oikein kunnon pitokuuri, jossa tärkeää on myös nostaa motivaatiota eli antaa jotain superpalkkaa. Ettei mene vain nillittämiseksi. Jos puree, niin sanotaan kerralla niin pahasti, ettei seuraavalla toistolla tarvitse taas sanoa.

Lopuksi tehtiin vielä kaukoja, joissa saatiin noottia teputtamisesta. Tämän ongelman olen tiedostanut, mutta en ole jaksanut sille oikein mitään tehdä.... Kiira tietää, että ennakoida ei saa, mutta yrittää saada palkan nopeammin esille hytkymällä ja steppaamalla. Nyt sitten tehdään tuuppimista ja työntämistä. Takatassulle voi pistää painon, ettei vaihtotekniikka kärsi. Tähän Kiira varmaan vastaa aika nopeasti, koska jäävissä tämä vaihe on jaksettu käydä läpi ja niissä Kiira pysyy asennossa tosi hyvin.

Ensi kerralla Oili haluaa siis nähdä siistejä sivulletuloja, siistejä nostoja ja vakaita kaukokäskyjä. Oujee. Onpas kivaa, että asenne on nyt niin hyvä, että on varaa sanoa tällaisista asioista!!!

Torstaina illalla mentiin heti tekemään läksyjä omalle hallille. Kiira oli toko-osuuden tosi hyvin ja taas töissä, vaikka muilla kentillä tehtiin agilityä, mikä on Kiiralle niin pirun kiihdyttävää. Ihanaa, että sen fokus mua kohtaan on parantunut niin hyväksi, ettei se esim. vingu vaan keskittyy mua kohtaan sataprosenttisesti. Olin ihan tosi tyytyväinen siihen. (Mutta ruudun loppukävelyssä en saanut sitä käräytettyä: joko käännyin liian aikaisin tai sitten se korjasi itsensä tosi nopeasti! No, ihan hyvä sinänsä.)

Tokon jälkeen puuhasteltiin agilityä. Pitäisi olla siinäkin tosi tarkkana mun kuuntelemisen kanssa: jos sanon putkeen niin kyllä Kiira tietää mikä on putki. Jos sanon tokossa ruutuun ja Kiira juoksee ruudun vierestä, veisin sen toruen ja pannasta taluttaen ruutuun. Agilitykentällä vaan huutelen jotain että Kiiraa, tulepas tännee. Ei näin. Kiiralle ei voi agilityssä(kään) antaa kauheasti vapauksia, muuten se alkaa juosta esteiden ohi ja suhtautua muhun välinpitämättömästi.

Loppukevennyksenä kooste torstain agilitystä. Leikkasin tästä hasardeimmat kohdat pois... Kiira on agilityssä vähän sellainen flipperipallo: ampuu täysiä liikkeelle, kimpoaa välillä jonkun esteen yli, jonkun läpi, jonkun ohi ja niin  edelleen. Toivottavasti joskus löytyy aikaa, rahaa ja intoa käydä ryhmätreeneissä, ja sopiva valmentajakin vielä. Luulen, että agilityn suunnitelmallisempi treenaaminen antaisi meidän yhteistyölle ja Kiiran pääkopalle tosi paljon.

Sellaisia päällimmäiset ajatukset juuri nyt. Kiva fiilis Kiiran suhteen, tuntuu että se on mennyt eteenpäin: toisaalta löytänyt lisää oikeaa fokusta tekemiseen ja toisaalta päästänyt mua niskan päälle. :) Kiva fiilis muutenkin harrastelujen suhteen, kun vain se muu elämä ymmärtäisi antaa vähän enemmän aikaa koirajuttuihin. No, palaan blogiin viimeistään parin viikon päästä, kun lokakuun Oili-kerta koittaa!

Pakollinen motivaatiolause.