Katselen tässä viikontakaisen Oili-käynnin videoita ja kirjoitan (noin kymmenensiä, oli hyvä reissu!) muistiinpanoja treenipäiväkirjaan. Mulla oli vaihteeksi Mette mukana, ja hyvä niin. Saatiin tehtyä kokeenomainen vieraassa paikassa. Lisäksi katsottiin seuruuta (josta tässä lyhyt videopätkä) ja keskusteltiin pitkään ja hartaasti tyhjään lähetyksestä (jossa taidetaan vaihtaa lennosta uuteen tyyliin).
Oili sanoi, että Mette on tosi kiva koira ja siitä saa varmasti tokovalion.
Jäin miettimään, että niin onkin. Vaikkei se ole sitä, tätä ja tuota, mitä ehkä (harrastus)koiralta toivoisin, niin onhan se oikein kiva koira. Se on tosi symppis ja katsoo kaikkea uutta häntä varovaisen innostuneesti vipattaen. Työtä se vaatii, mutta mikäpä koira ei vaatisi. Sillä ei ole mitään isoja treenaamista rajoittavia ongelmia. Se osaa ottaa palautetta vastaan eikä ole nyt aikoihin yrittänyt treeneissä heittäytyä passiiviseksi. Se on nykyään suht ahnekin.
Ja mikä tärkeintä, se tykkää musta niin. Tiettyjen pitkäkorvaisten luontokappaleiden (viittaan pupuihin enkä muihin spanieleihin) ohella olen melko varmasti sen rakkain asia tässä maailmankaikkeudessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti