Enempi vähempi kuulolla

Armas tietokoneeni tökkii toista viikkoa, ei onnistu oikein verkkopankkeilut, facebookkailut eikä blogin kirjoittelut. Täytynee kuskata se lekurille. Etanaposti on siis varmin tapa tavoittaa. (Tai no, instagram kyllä toimii myös! Kuvitus sieltä.)

On tässä muutenkin ollut vähän kiirettä. Kaksi koiraa vielä jotenkin menee, mutta lisää siihen yksi shelttipappa ja logistiikka muuttuu ihan vähän mutkikkaammaksi. Vaan eipä ole ennenkään autottomuus meidän harrastamista haitannut. :)

Hau-Haun namipussi.

Mette oli ilmoitettu kokeeseen Riihimäelle viime lauantaiksi, 8.2. Kaivoin itsestäni talvitreenaajan ja käytiin ennen koetta ahkerasti koulun jäisellä pihalla asenteella "mitä enemmän kärsimystä, sen varmempaa on menestys", yllättävän montaa juttua siellä kuitenkin pystyy tekemään. Käytiin muutamaan kertaan myös kahdestaan hallilla. Vaikka porukalla treenaaminen on kivaa sekin, niin silti yksikseen näpertämisessä on ihan oma fiiliksensä. :) Semmoinen flow. Oli ihania treenejä, Mette osaa kyllä olla niin kultainen. ♥

Yliviivaustussi.

Flow ei kantanut kehään asti. Vielä! Odottelutila oli pieni, ja halli sitten viereinen "huone". Luulen, että oli Metelle hankalaa, kun ei pystynyt kehän vieressä (siis samalla alustalla yms.) tekemään mitään virittelyjä. Paikallaolossa olikin noussut istumaan 1,5 minuutin kohdalla. Ei ollut kuulolla perusasennossa, mutta meni kuitenkin ykkösellä alas ja meni heti lonkalle. Jossain vaiheessa kuulin piiloon ininää. Ei auta kuin jatkaa makuutteluja. 

Yksittäisliikkeissäkin oli vähän hallin ihmettelyä, esim. nuuskutteli ruudussa (!!!). Liikkeiden aluissa katseli jotain, ehkä hallia yleisesti? Yleisöä oli kahdessa oviaukossa yhdellä sivulla, joten häiriötä ei kyllä ollut. Liikkurista ei välittänyt, ja siirtymät (jotka olivat aika pitkiä) menivät ihan ok. Päätin marraskuun kokeen jälkeen, että Mette opettelee seuraamaan liikkeiden välit seuraamiskäskyllä (ei siis mitään "pysy lähellä"-kävelyä vaan "älä tiputa katsekontaktia"-kävelyä), ja sen suhteen treeni on kyllä tuottanut tulosta. Seuraaminen oli ok myös liikkeenä, vaikka kaaviossa oli paljon pysähdyksiä, paikalla käännöksiä yms. Mette tiesi, että ei saa tiputtaa katsekontaktia. Siihen olin tyytyväinen. Seuruu oli vielä vasta kolmanneksi viimeinen liike.

Huonoista aluista tuli useampi tuplakäsky, ja sitten muita keskittymättömyysvirheitä (ruudusta ennakointi, luoksetulon en-kuule-mitään-juoksen-vain, kapulan tiputtaminen sivulla...). Laitan videon, jahka saan kotikoneen taas toimimaan. Positiivisista asioista vielä sosiaalinen palkka, sillä Mette reagoi kehuihin hyvin silloin, kun oli niitä ansainnut. Se ei tuntunut yhtään laamalta tai perässävedettävältä, mutta se ei vain keskittynyt ihan satasella.

Saatiin kuitenkin kaikista yksilöliikkeistä pisteitä, ja kolmostulos. Voitettiin luokka, joten palkintojen puolesta ei valittamista. Oli jo kolmas voitto putkeen! :D

Kirja.