Vau ja voi

Kokeessa VAUn hallilla eilen lauantaina 21.2. Halli oli aika kylmä, odotellessa meinasi tulla vilu. Odotustilaa ei ollut paljon, mutta se oli sen verran sokkeloista, että jonkun kulman pystyi valtaamaan ja tekemään siellä tarvittavat muistuttelut ennen kehää.

 

Kävin ensin ilmoittautumassa, sitten pikku lenkillä, sitten odotustilassa paikkamakuun jättö x 2 (lyhyt ja vähän pidempi) ja vähän perusasentojen tarjoamista. Mette tuntui tooosi kivalta, mutta maltoin mieleni ja vein sen autoon kunnes luokka alkoi. Paikkiksesta puolikas kissanruoka ja takaisin autoon. Oltiin viides koira, joten taas sitä m-a-l-t-t-i-a ja koira takaisin halliin vasta edellisen koiran ollessa puolivälissä.

 

Takaisin paikkikseen: tosi, tosi hyvin kehään! Rivissä katseli vähän huolestuneena naapureita, mutta meni ok alas ja makasi kiltisti koko 4 min. Ehkä ekan minuutin oli ollut levottomampi ja vinkunut muutaman kerran. Ei vaihtanut asentoa ja paluussa oli tarkkaavaisen muttei huolestuneen näköinen. Saatiin tästä 9.

 

Paikkiksessa kävi hauska juttu, kun tuomari sanoi vain olevansa vara-Pörsti ja rupesin miettimään, että kukakohan tää on, kun en ollut tuomarinmuutoksesta kuullutkaan. Heheh. Ilmopisteessä oli lappu, mutta enpä ollut sitä huomannut. Harjulalla oli vielä hattu päässä toisin kuin Riihimäellä, joten en heti tunnistanut. :D

 

Yksilökehän odottelu oli jotenkin tuskaista. Vaikka Mette oli tuntunut tosi kivalta koko aamun, mulla oli jotenkin epävarma olo. Olen Riihimäen kokeen jälkeen työntänyt tätä ajatusta sivummalle, mutta siellä jossain syvällä se on silti ollut: pieni pelko. Mitä jos laama-Mette on tulossa takaisin? Mitä jos se nyt taas tajuaa, että koekehässä ei saa palkkaa ja sieltä pääsee pois tekemättä mitään? Mitä jos sillä on joku kamala vierashalli-ongelma, kun Riihimäki oli pitkään aikaan eka hallikoe muualla kuin omalla hallilla? Olin niin luottavaisella asenteella Riihimäellä, ja sitten Mette oli tosi, tosi huonosti kuulolla ja eikä keskittynyt ollenkaan. Se söi mua tosi paljon. Luulen, että nämä ajatukset yhdessä huonon psyykkauksen (keskityin enemmän tuohon virittelyaikataulutukseen) aiheutti sen, etten itse ollut tarpeeksi keskittynyt ja päättäväinen, kun marssittiin yksilökehään. Ja senhän mettekoira aistii heti.

 

No, itselleen pitää olla armollinen. Ei ollut mun paras päivä syystä tai toisesta, mutta kyllä näistä virheistä voi vähän Metenkin kontolle pistää (pisteet ulkomuistista):

•  Seuruu 6,5. Lähti tietysti huonosti, kun annoin tulla niin huonosti kehään. Keskellä kaaviota Mette alkoi kuunnella veden tippumista (tai jotain tip-tip-tip-tip-ääntä, joka vain jatkui ja jatkui...) ja siinä kohtaa oli sopivasti paikalla käännökset, niissä uusia käskyjä yms. Kokeilin jossain kohtaa kaaviota vain kävellä pää pystyssä ja yllätys, koira skarppasi heti!
• Istu 0. Seurasi tässä hyvin, joten ajattelin että istuukin hyvin. Mutta seisoi?! Jännä juttu, illalla kotonakin istuminen oli vaikeaa, yritti vain peruuttaa, mennä maahan yms.
• Luoksetulo 8. Tuli lujaa, mutta hyvä stoppi! Ollaan tehty nyt kahdesti sellaista, että Tuulia on matkan varrella häiritsemässä lelulla, ja silti pitää pysähtyä. On toiminut tosi hyvin. :D Maahanmenoon tupla. Saatiin ekstrakehut hyvästä vauhdista.
• Ruutu 6. Meni ruutuun, muttei maahan, ja siitä hätääntyneenä käskin uudestaan ruutuun ja uudestaan maahan. Tosi hyvin seuraamaan. Sain tuomarilta läksytystä turhasta ruutu-käskystä, mutta kuten sanottu, ei vaan pääkoppa tänään toiminut ollenkaan.
• Hyppy 7. Iski kapulaan niin innolla, että se lensi suusta, puri myös sivulla (kostoksi vedin kapulaa vähän aikaa ennen irrotuskäskyä >:) kummasti muisti pistää suun kiinni siinä kohtaa).
• Metalli 7. Seisoskeli hetken kapulalla. Ollaan tehty metallia joka päivä Riihimäen kokeen jälkeen ja ilmeisesti jatketaan samalla linjalla...
• Tunnari 7. Taas lennätti kapulaa. Pitää miettiä, miten tuon saisi esille treeneissä. Selvästi korkeampaan vireeseen liittyvä ongelma (-> mikä laama-Mette?! :D ne päivät ovat virallisesti ohi!). Hyvää tässä oli se, että paluussa muisti olla purematta kapulaa.
• Kaukot 9. Parhaat koekaukot, jotka Mette on ikinä tehnyt. Voi itku, miten keskittyneenä se katsoi mua. Oli ihana fiilis mennä palkkapurkille tämän jälkeen!
• Kokonaisvaikutelma 8

Mun oma fiilis parani kehän myötä, kun huomasin, että Mette oli ihan treeni-Mette. Ei tarvinnut kalastella sitä yhtään aloituspaikoille, se oli tosi hyvin kuulolla (pl. seuruu) ja keskittyi monessa itselleen vaikeassa kohdassa (mm. luoksetulo, hyppynoudon paluu, tunnarin palautus). Vauhdikas mutta keskittynyt. Se reagoi kehuihin ja oli liikkeiden väleissä varmasti päivän iloisin koira. Reagoi mun mielestä myös "nyt keskityt" -muistutteluihin, kun parissa kohdassa pyysin ottamaan aivot käyttöön. Olisinpa vain siinä kehään mennessä tai viimeistään seuruun aloituspaikalla osannut ottaa sen kaksi sekuntia omaa aikaa ja sanoa, että nyt sinä spanieli olet hommissa etkä haahuile yhtään minnekään. Ei se olisi tästä ykköstulosta tehnyt, mutta kokonaisuus olisi ollut ehjempi.

 

Toko on kyllä niin koukuttavaa. Koiran pitää osata kokonaisuus, miljoona yksityiskohtaa, osata toimia vaikkei mielentila olisi optimaalisin ja sitten kaiken taustalla pitää vielä olla vahva motivaatio, jonka rakentamisen ja ylläpidon kanssa saa olla jatkuvasti anturat pystyssä varsinkin Meten tyyppisen koiran kanssa. Vaikka temppujen ja yksityiskohtien opettaminen on kivaa, niin se ei ole vaikeinta eikä tärkeintä. Tärkeintä on se, että koira on motivoitunut, keskittynyt ja tietää, mitä se on tekemässä. Tässä kokeessa Mette näytti loppua kohden tosi paljon siltä, miltä se mun unelmissa ja visioissa näyttää. Se oli siistiä.

Video tullee kohta tänne: http://youtu.be/dYotqEo4MGo