VOI1!

Tänään käytiin kokeessa Espoossa.  Tunnen Espoota tosi huonosti (siihen nähden, että olen asunut parikymmentä vuotta naapurikaupungissa...), mutta olisiko paikka ollut Niittykumpua. Kehäkakkosen ja Länsiväylän kulmassa. Kenttä oli rauhallinen: kolmelta sivulta aidattu ja yhdellä sivulla tilaa odottelulle. Vastakkaisella sivulla kulki kuitenkin niin vilkas tie, että meteliä oli aika paljon ja liikkurin käskyt kuullakseen piti olla tarkkana.

Säätiedotus lupasi lauantaille sadetta jo alkuviikosta, joten kävin torstaina tekemässä sadetreenit. Metteä ei kyllä sade haittaa pätkääkään (tein mm. ruudun ja tunnarin lätäköiden läpi, ja luoksetulon stoppeineen lätäkössä), mutta halusin vahvistaa omaa tunnettani siitä, että sateessakin voi olla yhtä kivaa kuin hyvän sään treeneissä.

Siispä pari vaihtovaatekertaa mukaan ja kohti Espoota, jonne ihana Tuulia oli luvannut lähteä kuskiksi ja seuraksi. Kiitos, kiitos, kiitos! ♥ Meidät oli arvottu ensimmäiseksi koiraksi, mutta se ei nyt haitannut niin pahasti, kun paikallaolot olivat kahdessa ryhmässä (voittajassa oli peräti 8 koiraa) eli ei ollut mikään hoppu yksilöliikkeisiin. Tietysti liikkeiden aloituspaikkoja ei tiennyt, joten piti vähän enemmän seurata liikkuria, mutta siitäkin selvittiin. Sade voimistui parin ensimmäisen koiran jälkeen, joten meidän vuorolla oli suorastaan huippuolosuhteet, vain tihkusadetta. Mieluummin kuitenkin sadetta kuin kovin kuuma sää!

Tuomarina oli Laisi, jolla ei ollakaan oltu kuin joskus muinoin avoimessa luokassa. Liikkeet yhdessä osassa mutta sekoitetussa järjestyksessä.

Ennen paikkamakuuta tehtiin vähän häiriöseuruuta. Mette oli tosi tarkka, jossain täyskäännöksessä pärski mutta häiriöiden suhteen oli hyvä. Ei tehty paljoa. Sitten Tuulia piti Metteä, kunnes kutsuin sen mukaan ja kehään.

Paikkamakuu 10. Tosi hyvin kehään! Sitten itse häsäsin koiran viereen ja pois, viereen ja pois, ja käskyn aikaan Mette ei ollutkaan skarppina. Tuplalla maahan. Oli maannut tosi tarkkana, vaikka naapuri ulisi ja yksi koira lähti alkupuolella piiloon ohjaajansa luokse.

 Kehästä pois, hyvin kontaktissa, lihapullaa, autoon hetkeksi. Liikkuri tuli vielä ystävällisesti ilmoittamaan, että menee hetki, hän vaihtaa kurahousut. :) Joten rauhassa virittely purkille. En jotenkin uskaltanut kauheasti elämöidä, kun eka liike oli tunnari yms. Ihan hyvin kuitenkin kehään.

 

Tunnari 8. Oli hyvin mukana kapuloiden viennin, mutta käännöksen jälkeen unohti katsekontaktin > tuplakäsky. Lähti tuplalla kauhealla vauhdilla, mutta ei kuitenkaan ihan aivottomana. Osui melkein heti omalle ja toi sen. Lopun ote löysä ja pyöritteli jonkun verran.

Istuminen 10. Tuntui kivalta seuruussa.

Ruutu 9,5. Meni hienosti syvälle ruutuun, ja sanoin "tök" vasta kun oli varmasti siellä. Seuruu vaikeammalta puolelta, tullessaan oli pikkaisen hälläväliä-asenteella mutta sitten vähän skarppasi.

Seuruu 8,5. Ajattelin vain marssia ja luottaa siihen, että jos Mette lähtisikin huonosti, niin se kyllä skarppaa parin askeleen jälkeen. No, sehän lähti hyvin ja seurasi koko kaavion tosi tunnollisesti. Yksissä sivuaskeleissa uinahti hetkeksi, mutta muuten teki kaikki pysähdykset ja askelsiirtymät (joita oli monessa kohdassa) siististi. En ihan saanut leukaani kammettua ylös, mutta katsoin kuitenkin eteenpäin enkä koiraa. Olipa siistiä kävellä ja tietää, että se tulee siinä. Se ihan itse päätti, että minä tässä seuraan.

Liikkuri oli unohtanut kapulat, ja lähti hakemaan niitä. Pluspiste mulle, kun tajusin käskeä koiran istumaan ja odotin vaan rauhallisesti.

Hyppynouto 10. Ehdin jo pelästyä, että kiertää esteen paluussa, näytti jotenkin siltä. Mutta sen verran on vinoja heittoja tehty, että Mette kyllä hakee sen hypyn. Niin nytkin. Ote oli löysä, kun tuollaisia paksuja kapuloita ei edelleenkään olla treenattu...

Luoksetulo 8. Stoppi aika kehno, maahan hyvin. Liikkuri korjasi kenkäänsä tms., ja Mette vilkaisi sinne, joten tuplakäsky sivulletuloon. Tästä olisi pitänyt ottaa vähän enemmän miinusta, mutta Laisi sanoi että oli muuten niin siisti luoksetulo. :)

Kaukot 8. M-i tuli kunnolla eteenpäin, muuten teki perushyvät mettekoiran kaukot. Ei tainnut muissa liikkua oikein ollenkaan, kun viimeinen seiso-maahankin oli niin siisti.

Metalli 8. Heitti kapulaa nostossa, muuten ok. Olipa hieno tunne seistä siinä, kun Mette laukkasi kohti ja tiesin, että saadaan ykkönen. Tuntui että maailma pysähtyi ihan pieneksi hetkeksi.

Kokonaisvaikutelma 9.

Sitten loppupalkalle, ja auton luona vielä kassista toinenkin purkki Ceasaria. Oon kantanut kahta purkkia joka kokeessa ihan siltä varalta, että tulisi tarvetta, nyt tuli! Olipas uskomaton fiilis. Käytiin vielä jäähkälenkillä, katsottiin hetki muita koiria ja istuttiin toinen hetki autossa teetä juoden. Hoin varmaan koko ajan, että "niin siistiä" ja sitähän se on! Niin monet itkut on itketty milloin minkäkin kokeen tai treenin päätteeksi. Ei siksi, etteikö Mette oppisi jotain, vaan siksi, että sen vireen ja motivaation kanssa säätäessä on välillä vain meinannut loppua usko. Aina olen kuitenkin tehnyt uuden treenisuunnitelman, palannut treenikentälle ja uskonut siihen, että mitä pimeämpi yö, sitä kauniimpi aamu ja mitä vaarallisempi taistelu, sitä loistavampi voitto. Mette on parhaimmillaan niin kiva ja kultainen, että sen voimalla olen kahlannut läpi vaikeammatkin hetket. Ja aion kahlata jatkossakin.

Mette oli tänään aika perusmette. ♥ Tämä ei vaatinut siltä mitään supervoimia, vaan oltaisiin voitu tehdä sama suoritus tuossa kotikentällä. Tuntui kivalta ja helpolta.

Saatiin 283 pistettä ja kunniapalkinto (varmaan sään ansiosta :)). Voitettiin myös luokka.

...ja tästä se ilo vasta alkaakin! Erittäin Vaikeat Liikkeet, täältä tullaan! Oikeasti niiiiiin siistiä, varmasti yksi mun koiraharrastukseni hienoimpia ja palkitsevimpia hetkiä. Hymyilyttää ja paljon. :)))