Meten jälki ei ollut varmaan edes 200 metriä, vaikka kaksi kulmaa siihen sainkin mahtumaan. Ikää jäljellä oli vain vajaa 10 tuntia. En oikein tiedä, innostuiko Mette jälkivarusteista vai siitä, kun näki mun vievän sorkan loppumakaukselle, mutta tosi innoissaan se joka tapauksessa oli. Meni tosi vahvasti ilmavainulla, ehkä vielä enemmän mitä yleensä. Johtui varmaan osittain siitä, että tiesi sorkan olevan lähellä. Maasto oli aika kallioista, ja sorkka oli alamäessä, ehkä sekin vaikutti hajujen liikkumiseen. Yritti oikoa kulmia, mutta annoin liinaa vasta kun meni makauksen kautta (ja pysähtyikin niissä sitten nuuhkuttelemaan hetkeksi). Lopussa annoin ruokaa vaihtarina, kun nosti sorkan maasta.
Olin vähän kauhuissani Meten innosta, mutta toisaalta tosi kiva, että se meni määrätietoisesti ja kirjaimellisesti veti mua perässään. Vaikka se on aina tykännyt jäljestämisestä, se on silti herkästi hakenut musta tukea ottamalla katsekontaktin. Nyt ei ollut merkkiäkään sellaisesta. Metinkin kotiinpäin kävellessä, että miten siitä on nyt tullut ihan päätön joka lajissa...?
Kiira teki ehkä vähän pidemmän jäljen, mutta tuskin sekään 300 metriä pidempi. Maasto oli helpompi ainakin itselleni: tasaista, hyvin pitävää maata, ei kaatuneita puunrunkoja. :) Ikää jäljellä jotain 26 tuntia. Kiira oli tosi iloinen, kun puin sille valjaat. Sillä lailla hyvällä ja keskittyneellä tavalla. Kirjoitin jo viime kesänä, etten oikein tiedä, onko Kiira ihan syttynyt jäljestämiseen. Se ei ole ikinä ollut pelokas/arka, mutta on aina suhtautunut jäljestämiseen sellaisella tiedemiesmäisellä mielenkiinnolla. Olenkin odottanut, missä vaiheessa se sekoaa ja alkaa vetää jäljen innosta kiljuen... mikä olisi sen luonteelle jotenkin tosi tyypillistä. Mutta ehkä se ei tästä sekopäisemmäksi muutukaan.
(Sidenote koirien eroista: en tiedä, onko ero koirien luonteissa vai kasvatuksessa, mutta Kiira on mun mielestä kaikessa olemisessaan paljon työkoiramaisempi. Metellä heittelee vire yli tai ali. Kiira on aina tosi innokas tekemään, mutta silti sillä ei mene vire yli. Tai jos menee niin se purkautuu "vain" ääntelynä. Itse kun tykkään koirista, joilla flippaa ihan täysin kun ne saavat palkkaa tms., niin olen yrittänyt kasvattaa Kiiraa sellaiseksi. Aivottomaksi. Silti Kiira on näistä kahdesta jollain tavalla järkevämpi ja tuntuu välillä jopa vähän vakavalta.)
No, siihen jälkeen. Alku tosi tarkasti maavainulla. Ainoalla kulmalla teki pienen pyörähdyksen. Pitkä loppusuora ilmavainuisemmin, ehkä koska maastokin vaihtui heinikkoisemmaksi. Ojien ylitykset (2 kpl) hyvin. Parikymmentä metriä ennen sorkkaa nosti ryhtinsä, kiihdytti vauhtia ja veti ilmavainulla sorkalle. Luin tuon viimesyksyisen kirjoituksen ja oli silloin tehnyt saman, eli sitä pitää tarkkailla! Namivaihtarit Kiirallekin, toi sorkan kiltisti mulle.
Kiirallekin voisi yrittää saada koepaikan jossain kohtaa tänä kesänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti