Muutto

Jos jostain, niin lähikentistämme olen tykännyt. Pari minuuttia kotiovelta. Jos ei toisella ole tilaa, sen kuin kävelee koulun pihan läpi toiselle. Enemmän olemme treenanneet isommalla ja kauniimmalla Kotikentällä, jonka pohjaa huolletaan tiuhaan (juuri lanattu pehmeä hiekka ja luoksarin stopit ♥) ja jolle joku ystävällinen jalkapallovalmentaja joskus iltaisin jättää valotkin päälle. Legendaarinen Pupukenttä puolestaan on palvellut meitä monina kesäiltoina, kun jalkapalloilijat ovat vallanneet Kotikentän. Sen pohja on epätasaisempi ja kenties niistä pupuistakin johtuen kävelen yleensä ensin toiveikkaasti Kotikentälle.

Ex tempore -iltalenkkitokot.

Se tunnelmoinnista.

Viimeinen viikko vanhoissa maisemissa meni hujauksessa ja treenit jäivät vähiin kahden asunnon välin ramppaamisen ynnä muun takia. Tuon kuvan ex tempore -kerran lisäksi käytiin kahtena kuulaana aamuna tekemässä pitkän kaavan treenit. Ihania nollaushetkiä kaikesta pakkaamisesta.

Olen nyt kokeillut Meten kanssa sellaista, että olen itse EVL-asemissa mutta vien Meten eteenmenopaikasta vähän lähemmäs ruutua. Ja sepäs on vaikeaa, kun haluaisi niin hirveästi ajatella mun suuntaan mutta kuitenkin joutuu pakottamaan itsensä liikkeelle musta poispäin. Kun on yrittänyt kunnolla ja loppuun asti, on saanut tsemppipalkkaa. Itse asiassa vähän samalla idealla ollaan tehty kierron korjauksia. Niihin vielä sotkettuna kaikkea kunnon kuuntelutreeniä: ensin nouto ja sitten koira samaan paikkaan noutokapulan viereen, mutta lähetetäänkin selän taakse kiertämään jne. Nyt kun painopiste on ollut kokeenomaisissa, olen itsekin vähän unohtanut, miten hyvää kuuntelutreenit Metelle tekevät (ja miten paljon itse niistä tykkään!).

Kiira on myös tehnyt ruutua. Se on tehnyt aiemmin niin paljon yksittäisiä toistoja alustalle tai ruutuun, että nyt kun olen välillä ottanut useamman tyhjän, eka toisto menee hyvin mutta seuraavalla se saattaa kääntyä heti etunauhalla. Ei hyvä, joten Kiirankin kanssa on tehty paljon toistoja ja tsemppipalkattu, kun ajatus on oikea. Kiiralle ehkä toimisi sellainen, että pitäisi treeneissä aina alustaa ja kokeissa sitä ei vain olisi, koska se nyt on pieni itseensä tyytyväinen puupää (ajattelisi varmaan, että mitäs helvettiä, äiti taas unohtanut tuoda alustan tänne), mutta no. Ei jotenkin istu omaan ajatusmaailmaani.

Mettekoiraa pisti pakkaamistouhut vähän ahdistamaan.

Uusi kotikenttä on katsottuna, mutta vielä korkkaamatta. Ollaan kotiuduttu tosi hyvin. Kiira kyllä sopeutuu minne vain, mutta Mette on paljon herkempi muutoksille. Sunnuntai-iltana muuton jälkeen se kirjaimellisesti hoiperteli ympäri uutta asuntoa yrittäessään samanaikaisesti sekä etsiä sopivaa nukkumapaikkaa että pysyä hereillä ettei vain kaikki katoaisi ja mettekoira jäisi ihan yksin maailmankaikkeuteen. Tänään aamulla se onneksi jo vaikutti jäävän ihan tyytyväisenä nukkumaan, kun lähdin töihin.

Vähän haikea ja väsynyt, mutta kuitenkin niiin onnellinen olo.