Muuttolaatikoista on päästy eroon, mutta seinien reunustat ovat edelleen täynnä jos jonkinlaista koria, pussia ja kassia. Ostin uuden sohvan, joka tulee ensi viikolla, joten olohuoneen tyhjyys suorastaan huutaa kotitokoilemaan. Ollaan myös käyty pari kertaa uudella kotikentällä, joka on ihan kiva; rauhallinen mutta kuitenkin kulkijoita varsinkin Kiiralle häiriöksi.
Kiira on tehnyt ikuisuusprojektiaan tulevaa bravuuriaan eli tunnaria. Oili käski joskus kesällä pitää kriteerinä, että "valittu ote on pidettävä" ja voi että se on ollut vaikeaa molemmille osapuolille. Yleisesti ottaen noudon pito ei ole musta temppu eikä mikään, mutta Kiira on kyllä sellainen kaikenpureskelija ettei toista olekaan. Tällä hetkellä pito menee ehkä 90 % oikein jos treenataan vain noutoa. Kun mukaan tulee haistelua, homma menee vaikeammaksi, koska Kiira ilahtuu oman löytämisestä niin, että nostaessaan rouskaisee kerran. Okei, onnistumisprosentti on ehkä 70-80% riippuen haistelun vaikeudesta, yleisestä viretilasta jne. mutta Kiirasta ei oikein näe, milloin se aikoo tuoda hyvin ja milloin ei. Suunnitteleminen tuntuu vaikealta ja puuttuminen on myöhässä. Kiiran eduksi täytyy kyllä sanoa, että vaikka olen tehnyt vähän liikaakin väärien kanssa (voisin käyttää myös leluja yms. tavaroita), ei itse haistelu ole hajonnut minnekään suuntaan.
Tässä Kiiran tunnari pari päivää sitten ja sellaisella pidolla, kuin siltä nyt on vaadittu. Tämä alkaa olla kotona sellainen perus, toki välillä mokaa mutta yleensä tuo kiltisti.
Olen palkannut satunnaisesti ruoalla tai Ceasarilla, mikä tuntuu olevan tosi hyvä juttu. Ärsyttävää, kun huomaan yrittäväni palkata raaaauhalliseeesti, vaikken periaatteessa usko ollenkaan mihinkään vireensäätelyjuttuun tunnarissa. Jotenkin vähän pelkään, että Kiira liittää huippupalkat haisteluun ja alkaa innostua oman löytämisestä vielä enemmän. Ainakaan vielä niin ei kuitenkaan ole käynyt.
Eilen tein kentällä pitkästä aikaa sellaista, että sanoin nätisti pari metriä ennen kapuloita. Tehtiin kaksi settiä ja molemmissa tunnaria, ekalla kierroksella jouduin kerran sanomaan mutta toinen setti meni kokonaan oikein. Ihan ensimmäisellä yrityksellä Kiira kyllä istahti ja tuijotti mua hetken, jonka jälkeen sanoin mene vaan. Ihan hyvä kyllä, kuunteli ainakin. Ajattelin jatkaa tätä ja olla tarvittaessa itse kapuloiden vieressä muistuttamassa, että NÄTISTI. Pakko vain saada Kiiralle vauhti päälle ja juoksuttaa sitä kapuloille. Saada sille mielikuva, että täysiä mennään mutta kapuloilla pitää olla tosi varovainen.
Mette pääsi taas Oilille viime perjantaina. Olisin halunnut ottaa Kiiran mukaan, mutta sillä ei nyt ole polttavia ongelmia (!). Itse asiassa Kiiran vieminen kokeeseen tuntuu tällä hetkellä realistisemmalta kuin Meten kanssa kisaaminen. Ei pelkästään mutta pääasiassa siksi, että alan olla itsemurhakandidaatti tyhjään lähetyksen kanssa. Eikä yhtään lohduta, etten ole ainoa. No, Oili onneksi oilimaiseen tapaan sai tämän kuulostamaan siltä, että treenaamalla kyllä saadaan kuntoon. Viime kerralla puhuttu kikkakolmonen ei ikävä kyllä kantanut Meten kanssa kovin pitkälle, joten pakko opettaa se fokusoimaan kunnolla eteen.
Metelle on vähän vaikeaa lähteä katsomatta muhun. Se mieluummin katsoisi eteen, sitten vielä vilkaisisi mua ja sitten vasta lähtisi. Sama kuin ruudussa, merkissä ja kierrossa. Sitkeästi väitin Oilille, että haluan Meten katsovan pelkästään eteen, mutta videota katsoessa lopulta tajusin Oilinkin pointin. Tietysti tyhjään lähetys on vielä aika uusi asia, minkä takia Mette ehkä muutenkin lähtee vähän viiveellä. Mutta kun se haluaa vilkaista mua, viive on vielä pidempi. Ehkä siis voisi antaa sen nostaa katseen muhun ja silloin vasta sanoa käskyn. Toisaalta jos käsky tulee palkaksi mun katsomisesta, pelkään vihjesanan (eli eteen fokusoimisen, joka nimenomaan on nyt opetuksen alla oleva juttu!) heikkenevän ja jäävän vain vilkaisuksi.
Hankalaa. No, videota katsoessa tein kuitenkin tällaisen numerolistan Meten tyhjään lähetys -suunnitelmasta:
- Motivaatio ylös. Paljon namipallolle juoksemista. Aion tehdä myös targetilla, mutta se ei vedä Metteä ihan niin hyvin kuin haluttaisiin. Myös namikipolla voi kuulemma tehdä. En tiedä onko kotona metrin kiihdytyksestä ruokakupille apua, mutta teen sitäkin. Näissä aina pitää katsoa kunnolla eteen (ja sitten vilkaista mua, jos niin haluan?!).
- Kun lähtee hyvin (targetille tässä kohdassa), palkka eteen. Namipallo tai lihapulla tai joku minkä näkee ja mikä tähdätään koiran eteen. Aina jes-kuittaus, että saa mennä palkalle. Tässä olisi tosi hyvä löytää sellaisia kentänlaitoja, että palkka voi löytyä sieltä tai joku voi tiputtaa pallon koiran sitä näkemättä. Ei pelkkää targetille menemistä, että Mette tajuaa, että target ei ole se juttu tässä.
- Joku käy näyttämässä paikan ja siirtyy sivuun. Taas palkka koiran eteen.
- Valmis eteenmeno. (Tämä kohtaa tuntuu hiukka kaukaiselta.)
Tuli sikäli parempi olo tästä liikkeestä, että nyt en mieti suoraan juoksemista sinänsä, opetan vain Meten fokusoimaan eteen. Kaipa se tästä.
Mette oli tosi kivalla asenteella Oililla, tykkäsin siitä! Kovin paljoa se ei päässyt tekemään, kun puhuttiin juuri tyhjään lähetyksestä niin paljon. Toisella kierroksella tehtiin nopeasti lottoa, tai siis kiertoa jonne asti juoksemisessa Metellä loppuu välillä usko kesken. Saatiin siihenkin vinkiksi motivaation nostoa, pitkältä matkalta ja ylläreitä kiertokartion taakse.
Alkaa semisti ahdistaa edes kirjoittaa motivaatiosta, mutta Oili sanoi lopuksi tosi osuvasti, että en saa unohtaa motivaatiota ja olla aina että nyt sinä menet ja teet vaikkei sua kiinnostaisi ollenkaan. Jos Metellä on huono asenne, niin sitten tietysti noin, mutta jos se on tuollainen kiva kuin se nyt oli, niin paljon palkkaa ja motivaatio ylös varsinkin näissä uusissa juoksemisjutuissa, joissa Mette tarvitsee kokemuksia siitä, että nyt vain juostaan lujaa. Ensin kiinnostus ja sitten vaatimus. Ei kuitenkaan päästetä sitä ihan juoksen aivottomana -ääripäähän.
Ei blogitekstiä ilman kuvia, joten tässä meidän tumma ja komea treenikaveri, joka viikonloppuna teki perinteitä vaalien kaatosade-ykkösen ja pääsee nyt kunnolla keskittymään EVL:ään. On meillä kivaa ja taitavaa ja kaikin puolin parasta treeniseuraa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti