perjantai 18. maaliskuuta 2016

Mitä ajattelin tänään

aamuseitsemältä koirahallilla:

Mette on oikeastaan kauhean rehellinen koira. Se on vain aika blondi: se jää helposti kiinni asiaan, jonka kuvittelee olevan se mitä pyydän. Vaikka se ei saisi palkkaa, se saattaa yrittää samaa väärää toimintoa uudestaan. Monta kertaa. Se ei tee sitä pahuuttaan (ilman aivoja -moodi sitten erikseen) eikä varsinaisesti taitamattomuuttaankaan. Olen viime aikoina opetellut nöyrtymään ja mokan jälkeen auttanut sitä vaikka valtavilla kroppa-avuilla, kunhan virhe ei ole päässyt toistumaan. Jos nimittäin tulee paljon epäonnistumisia, onnistunut toisto ns. hukkuu sinne sekaan. On tosi tärkeää yrittää luoda järjestystä sen pääkoppaan. Kuuntelet minua niin keksit kyllä pelin logiikan.

Ihana maanantaiaamu, kun tilaa oli kerrankin ruhtinaallisesti.
Kiiran aamusta pistetään purkkiin ja visusti talteen se fiilis, kun tein lopuksi seuruun hidasta käyntiä pitkät pätkät. Kiira oli kamalan iloinen, kuitenkin siisti, teki töitä pitääkseen paikkansa (tätä olen yrittänyt viime aikoina työstää) ja tuntui ihan siltä, ettei tekisi maailmassa mitään muuta mieluummin kuin olisi juuri siinä just mun kanssa.

Esim. paras. 


Oli hyvät treenit. Hymyilyttää vieläkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti