maanantai 16. toukokuuta 2016

Jokaisel tääl on ongelmii mut mä voitan ne

Blogi ei suinkaan ole ollut tuuliajolla, mulla on pari pohdintaa tuolla luonnoksissa odottamassa loppusilausta ja kuvia. Ollaan oltu aika syvissä vesissä kevään mittaan. Just nyt elämä kyllä hymyilee niin koirapuolella kuin muunkin elämän saralla. :)

Meten kanssa oli hetken aikaa ikävä kierre, joka alkoi pääsiäisen Oililla käynnistä, jossa tehtiin sellainen sukellus-kokeenomainen ettei tosikaan. (Kiira teki muuten vielä huonomman! Palaan yksityiskohtiin sitten, kun olen tosi pro huippukouluttaja ja lohdutan koulutettaviani kertomalla, miten olen itsekin ollut joskus ihan pohjalla. Koska vielä en ole,) itseluottamukseni koki melkoisen kolauksen ja siinä oli keräämistä joksikin aikaa. Huhtikuun koe Porissa meni meiltä molemmilta heikosti, en itse saanut tsempattua itseäni ja Meten ajatus oli tosi, tosi vahvasti palkkapurkissa. Olin tosi pettynyt itseeni, mutta toisaalta tämä oli työkuvioiden kannalta stressaavaa aikaa, joten annoin anteeksi. Tokoahan tämä vain on. 

Seuraava koe oli helatorstaina. Ikaalisten perämetsiin ajellessa mietin aktiivisesti koko pari tuntia sitä, että harjoittelun tarkoitus on muuttaa tekeminen automaattiseksi. Kisatilanteessa ei pidä noudattaa usein kuultua ohjetta "keskity siihen, mitä olet tekemässä". Ylianalysointi on harjoittelun aliarviointia. Tärkeämpää on keskittää ajatukset siihen, että löytää itse hyvän mielentilan. (Ns. analyysistä johtuva lamaannus.) Sen päivän tavoitteeni oli olla päättäväinen ja rento, missä onnistuin aika hyvin. Hyvä minä! :) Sää oli tosi kuuma ja Mette oli ekassa setissä vähän vaisu, mutta tokassa setissä tosi kiva. Olipas superhyvä fiilis jäähkälenkillä, kun löysin kahden huonomman kokeen(omaisen) jälkeen taas sen ihanan, ihanan yhteisen fiiliksen.

Alettiin Ikaalisten reissulla kerätä matkamuistopostikortteja. Ajattelin kisapaikkakuntien kuvia, mutta päädyin tyylilleni uskollisesti mietelauseisiin :)
Ennen Ikaalisten koetta oltiin tehty kehäänmenoihin kamalasti motivaatiota, mikä ei kuitenkaan kokeessa oikein kantanut, joten varauduin seuraavalla Oili-kerralla vain purkamaan sydäntäni koko meidän ajan. Ei siihen koko aikaa mennyt (siis sitten kun ylipäätään päästiin paikalle; matkalta piti soittaa Oilille, että tulossa ollaan, mutta joudutaan ehkä vaihtamaan vielä autoa, mutta se onkin toinen tarina se) vaan saatiin tehtyä parit kehäänmenot ja namihäiriöjuttuja. Sain vahvistusta omille ajatuksilleni eli siihen, että nyt on motivaatiota tehty taas loppuelämän tarpeiksi, ja seuraavaksi nostetaan kriteerit kattoon. 

Kovin montaa treeniä ei ehditty viikossa tehdä ennen kuin oltiin taas kokeessa. Olin edellisenä iltana tehnyt suunnitelman kisapaikalle, ja siinä oli niin paljon hommaa, että jännittäminenkin jäi. Yleensä en tee Meten kanssa kuin vähän häiriöseuruuta ja paikallaolon jätön, jonka jälkeen se on kaiken mahdollisen ajan autossa/häkissä keräämässä virtaa. Nyt tein perusasentoja ja kontaktissa kävelyä niin paljon ennen joka kehää, että meinasi järki lähteä. Kehäänmenot eivät vieläkään olleet sellaiset kuin haluaisin, mutta paremmat, ja ylipäätään Metellä oli aika järkevä asenne. Isoina virheinä se ei lähtenyt seuraamisessa alussa mukaan, plus jumahti kaukojen ekassa vaihdossa ajattelemaan purkkiaan. Se tuntui vähän voimattomalta, koska vaihtoi raville eteenmenossa, merkissä ja luoksetulon lopussa. Toisaalta parempi mennä hitaasti ja ajatella, kuin lujaa ja ajattelematta. Olin ihan tyytyväinen, itseeeni ja koiraani.

Saatiin palkintoja!
En tietty katsonut pisteitä, mutta oletin meidän jääneen pari pistettä ykkösestä. En edes jossitellut, keskityin vain olemaan tyytyväinen kaikkiin hyviin asioihin. Palkintojenjaossa leuka sitten loksahti, kun saatiin ykkönen ja kymmenkunta pistettä jäi vielä varaakin. Tuli kyllä sellaiseen saumaan, etten yhtään osannut odottaa! Ja ihan tosi hyvään saumaan sikäli, kun on ollut usko koetuksella. Ihana tietää, että pystytään vielä paljon parempaankin, mutta tämäkin riittää. Mette sai paljon lihapullia, Ceasaria ja jauhelihaa sinä iltana. ♥

Kiirasta jatkan toiste, koska nyt lähdetaan treeneihin!

Vililtä myös terkkuja!

2 kommenttia:

  1. Olipa ihanasti kirjoitettu! Onnea vielä hurjasti :D Ootte kyllä tehneet niin mielettömästi töitä, että tämä oli kyllä niiiin ansaittua :)

    VastaaPoista
  2. Olipa ihanasti kirjoitettu! Onnea vielä hurjasti :D Ootte kyllä tehneet niin mielettömästi töitä, että tämä oli kyllä niiiin ansaittua :)

    VastaaPoista