Mette oli Lounais-Suomen Spanielikerhon vuoden tokokoira viime vuodelta ja lupasin lähettää siitä kuvan lehteen. Löysin vanhan koekuvan, joka oli musta niin kiva, että ajattelin tehdä siitä myös blogin kansikuvan. Siitä se ajatus sitten lähti... ja kuvatkin vaihtui pari kertaa matkan varrella!
No, tässä se alkuperäinen kuva.
 |
| Copyright Koivukylän koiraharrastajat, kiitos heille. |
Torstaina Mette oli iltakokeessa Raumalla. Oltiin molemmat tosi hyvällä asenteella! Mette tuntui ihanan intensiiviseltä. Muistan, kun katsoin sitä luoksetulossa ekan stopin jälkeen; vaikkei stop ollut sen parempi kuin mitä se nyt treeneissä on, seisomisen pysymisessä ja koiran katseessa oli jotenkin niin paljon voimaa ja päättäväisyyttä, etten ole hetkeen nähnyt. Huh. Itse olin skarppi ja luottavainen. Ajattelin monta kertaa, että onpa hieno koira ja se oli ihan rehellinen ajatus se. Olen tehnyt hitsisti töitä oman asenteeni kanssa ja olen iloinen, kun tunnen tällä hetkellä pystyväni suhteuttamaan meidän treenit ja kokeet siihen, mihin tiedän Metellä ja itselläni olevan mahdollisuuksia. Heikkoudet on hyvä tiedostaa, mutta olen pyhästi päättänyt, etten enää väheksy Metteä, itseäni enkä omaa harrastustani.
Hyvä fiilis tietty kumpusi paljolti siitä, että eka kehäänmeno oli hyvä. Toinen myös. Siirtymät tuntuivat myös menevän sujuvasti, itse asiassa niitä ei tarvinnut kauheasti edes miettiä. Liikkurilla oli vähän säätöä, mm. tötsien metsästämistä kehän ulkopuolelta, mutta laitoin vain Meten istumaan ja luotin siihen, että on reippaana jatkamassa. Ja olikin! Mette alkaa olla aika hyvä odottelun jälkeisissä perusasentoon kutsumisissa, joita ollaan kehäänmenojen takia treenattu.
Youtube ei jostain syystä anna ladata toista settiä. Ekassa oli vain lotto, tokassa sitten muut. Teknisesti tässä nyt oli ne perusjutut ongelmina, jos vertaa siihen, millainen Meten täydellinen suoritus mun mielikuvissa on:
- noudon palautuksissa pureskelu (nämä ovatkin olleet nyt tapetilla, kun keksin lainata Torreksen kapuloita ja ote oli heti huonompi kuin omilla kapuloilla)
- tunnarin ravipalautus
- luoksarin molemmat stopit
- ohjatussa lähti keskikapulalle (mutta ei sentään ruutuun, joka nyt sitten oli siellä kapulan suunnalla...) pitkästä aikaa
- seuruussa hukkasi vähän hyvää asennettaan ja tuntui, ettei löytänyt rytmiä, törmäsi koko ajan jalkaan, yllättyi stopeista ym.
- ruudussa tuli varmaan koiranmitan eteenpäin maahanmenossa
Ihan hyvin siis kirjaimellisesti viimeiseen minuuttiin saakka, kunnes ranteet ulos ruudusta ja kakkostuloksen kanssa kotiin. Vitonenkin ruudusta olisi riittänyt. Mutta ei oikeasti edes kauheasti harmittanut. Kivaa saada jatkaa treenejä. ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti