Vieläkin ihan pähkinöinä sunnuntain koulutuksesta! Ollaan ehditty jo muutama päivä testailla Oilin vinkkejä kotona ja kentillä. Helppohan siinä on tehdä, kun guru sanoo että tee näin ja noin, mutta vasta omissa treeneissä kokeilu alkaa kunnolla. Pitää ihan itse muistaa, miten korjaan ja mikä vaikeinta, ihan itse pitää omista kriteereistään kiinni.
Tunnarin pidon Oili uskoi korjaantuvan aika äkkiä, kunhan vain pidän uudesta kriteeristä kiinni. Koska sääntöjen mukaan koira saa korjata otetta kerran, olen antanut
Kiiran rouskaista kapulaa ja torunut vasta kun rouskutus jatkuu. (Tai aina en silloinkaan, hups.) Kiira ei kuitenkaan tällaista sääntöä tunne. Eikä se pure kapulaa otetta korjatakseen vaan vain omaksi ilokseen. Jatkossa kriteeri kuuluukin näin: valittu ote on pidettävä. Jos nostaa huonosti, vaikka kapulan päästä, nostakoot. Otetta ei saa korjata. Oililla kuvattu video näytti aika toivottomalta, reagoin niin piinallisen hitaasti aina kun Kiira puraisi kapulaa... Mutta kotona olen tsempannut ja Kiira on vastannut treeniin tosi hyvin. Eilen tehtiin jo ensimmäistä kertaa oman piilotusta, missä Kiira aluksi innostui (juoksen ja läimin kapulaa maton alta esille, jeeee) ja sitä myöten myös yritti pureskella, mutta heti uudella yrityksellä muisti nostaa kiltisti. Illalla tehtiin vielä kenkätunnaria, missä kapulasta näkyi vain pää, ja sekin sujui yhden mokan jälkeen toosi hyvin. Lupasin Oilille pistää itse tunnarin tauolle siksi aikaa, kun väännetään pitoa, mutta eipä siitä taida pitkää taukoa tulla. Varmaan parin päivän sisään voi jo ottaa väärät mukaan. Tämä siis kotona, kentälle ajattelin siirtyä vasta sitten, kun on kotona tosi varma nostoissa.
Kotona ollaan tehty myös kaukoja. Oili kehui Kiiran kaukoja vähän liiankin kanssa, ei ne nyt niin kummoiset ole. :) Mutta Kiiralla on hyvin ajatus takajalalla. Ei kuulemma tarvitse murehtia, jos se nyt liikkuu sen 2 cm taakse seiso–istu- tai seiso–maahan-vaihdoissa (mutta ei yhtään enempää!). Koirat usein tarvitsee vähän tukea vaihdon tekemiseen, ja jos jaksan, myöhemmin voin viilata vielä paremmaksi. Jos Oili jaksaisi tehdä tälle jotain nyt (sanamuoto oli just tämä), niin opettaisi seisomisen tiiviimmäksi. Niin, että istu–seiso saa ottaa vain yhden askeleen per tassu. Laitoin kotona sateenvarjon Kiiran eteen. Kiirahan ei oikein mitään esteitä kunnioita, mutta oikeita palkkaamalla tämä toivottavasti vahvistuu. Oili on opettanut Zipunsa nousemaan ylös ja siirtämään etutassuja taaksepäin, tämä voisi sopia Kiiran maahan–seiso-vaihtoon. Joskus tekeekin niin, jospa sitä saisi vahvistettua.
Niin, ja sekä Kiiralle että Metelle projektiksi myös perusasennosta ylös nouseminen peruutusta ajatellen. Tätä ei vielä ole tehty kuin muutamia kertoja. Metelle pitää tehdä myös namin kanssa peruutusta, jolla Torreksen peruutus saatiin suoristumaan.
Kentällä luoksetuloa. Kiiralla on hyvä asenne ja vauhti, ja pysähtymisasento on oikealla tavalla vahva ja etupainoinen. Kun se pysähtyy, se oikeasti pysähtyy, eikä enää hiivi eteenpäin. Mutta Kiiralla kestää tooosi pitkään, ennen kuin se reagoi mun käskyyn, siinä ongelma. Oili esitteli tosi kivan pomputetaan palloa koiran takana -systeemin, jolla opetetaan reagoimaan käskyyn heti. Mutta blah, Kiira sai slaagin, kun pallo paukahti sen selän takana. Ei siis yhtään tajunnut, että se oli palkka. Kokeiltiin sitten yksi ilta vinkupallolla, ja sen Kiira kyllä tajusi, mutta toistoilla ei silti tuntunut tapahtuvan mitään edistystä. No, namipalkalla samantyylistä. Nyt alkoi jo jollain kolmannella toistolla stopatessa kääntyä palkan suuntaan. Eilisissä treeneissä juoksutettiin Kiiraa eestaas, jolloin reagoi jo aika kivasti (kai? kauhean vaikea pitää kriteeristä kiinni!). Oli ehkä vähän aivottomampi kun sai juosta, jättömäisesti tehtynä ehtii ehkä sulatella vähän enemmän.
Kokeenomaista tehtiin hmm, oliko maanantaina. Suunnitelmana oli, että jos/kun Kiira mokaa ensimmäisen liikkeen (kuten sillä on nyt ollut tapana), korjataan se, mutta sitten jatketaan liike loppuun (ei aloiteta virheen korjaamisen jälkeen liikettä uudestaan alusta, kuten yleensä tehdään). Ei suoda Kiiralle sitä iloa, että se pääsee jaloilleen, vaan jos se mokaa esim. jäävän liikkeen, korjataan asento ja jatketaan. Kerrotaan, että tämä nyt vain tehdään, yritit sinä mitä tahansa. Kiira oli vähän levoton maanantain kokeenomaisessa, mutta teki ekan liikkeen kyllä kiltisti. Pitää muistaa tuo vinkki kuitenkin jatkossa. Ja pitää kriteereistä kiinni. Ja palkata muustakin kuin liikkeiden aluista, Kiira varmaan tykkäisi yllärivapautuksesta esim. ruudusta palkalle. Ja pitää myös kokeenomaisessa muistaa rikkoa kaavoja kesken liikkeiden, ettei Kiira rutinoidu.
Olisi paljon enemmänkin ajatuksia, mutta tässä päällimmäiset. Oli niin hyvä koulutus, sanoinko jo? :)))
Kotona ollaan tehty myös kaukoja. Oili kehui Kiiran kaukoja vähän liiankin kanssa, ei ne nyt niin kummoiset ole. :) Mutta Kiiralla on hyvin ajatus takajalalla. Ei kuulemma tarvitse murehtia, jos se nyt liikkuu sen 2 cm taakse seiso–istu- tai seiso–maahan-vaihdoissa (mutta ei yhtään enempää!). Koirat usein tarvitsee vähän tukea vaihdon tekemiseen, ja jos jaksan, myöhemmin voin viilata vielä paremmaksi. Jos Oili jaksaisi tehdä tälle jotain nyt (sanamuoto oli just tämä), niin opettaisi seisomisen tiiviimmäksi. Niin, että istu–seiso saa ottaa vain yhden askeleen per tassu. Laitoin kotona sateenvarjon Kiiran eteen. Kiirahan ei oikein mitään esteitä kunnioita, mutta oikeita palkkaamalla tämä toivottavasti vahvistuu. Oili on opettanut Zipunsa nousemaan ylös ja siirtämään etutassuja taaksepäin, tämä voisi sopia Kiiran maahan–seiso-vaihtoon. Joskus tekeekin niin, jospa sitä saisi vahvistettua.
Niin, ja sekä Kiiralle että Metelle projektiksi myös perusasennosta ylös nouseminen peruutusta ajatellen. Tätä ei vielä ole tehty kuin muutamia kertoja. Metelle pitää tehdä myös namin kanssa peruutusta, jolla Torreksen peruutus saatiin suoristumaan.
Kentällä luoksetuloa. Kiiralla on hyvä asenne ja vauhti, ja pysähtymisasento on oikealla tavalla vahva ja etupainoinen. Kun se pysähtyy, se oikeasti pysähtyy, eikä enää hiivi eteenpäin. Mutta Kiiralla kestää tooosi pitkään, ennen kuin se reagoi mun käskyyn, siinä ongelma. Oili esitteli tosi kivan pomputetaan palloa koiran takana -systeemin, jolla opetetaan reagoimaan käskyyn heti. Mutta blah, Kiira sai slaagin, kun pallo paukahti sen selän takana. Ei siis yhtään tajunnut, että se oli palkka. Kokeiltiin sitten yksi ilta vinkupallolla, ja sen Kiira kyllä tajusi, mutta toistoilla ei silti tuntunut tapahtuvan mitään edistystä. No, namipalkalla samantyylistä. Nyt alkoi jo jollain kolmannella toistolla stopatessa kääntyä palkan suuntaan. Eilisissä treeneissä juoksutettiin Kiiraa eestaas, jolloin reagoi jo aika kivasti (kai? kauhean vaikea pitää kriteeristä kiinni!). Oli ehkä vähän aivottomampi kun sai juosta, jättömäisesti tehtynä ehtii ehkä sulatella vähän enemmän.
Kokeenomaista tehtiin hmm, oliko maanantaina. Suunnitelmana oli, että jos/kun Kiira mokaa ensimmäisen liikkeen (kuten sillä on nyt ollut tapana), korjataan se, mutta sitten jatketaan liike loppuun (ei aloiteta virheen korjaamisen jälkeen liikettä uudestaan alusta, kuten yleensä tehdään). Ei suoda Kiiralle sitä iloa, että se pääsee jaloilleen, vaan jos se mokaa esim. jäävän liikkeen, korjataan asento ja jatketaan. Kerrotaan, että tämä nyt vain tehdään, yritit sinä mitä tahansa. Kiira oli vähän levoton maanantain kokeenomaisessa, mutta teki ekan liikkeen kyllä kiltisti. Pitää muistaa tuo vinkki kuitenkin jatkossa. Ja pitää kriteereistä kiinni. Ja palkata muustakin kuin liikkeiden aluista, Kiira varmaan tykkäisi yllärivapautuksesta esim. ruudusta palkalle. Ja pitää myös kokeenomaisessa muistaa rikkoa kaavoja kesken liikkeiden, ettei Kiira rutinoidu.
Olisi paljon enemmänkin ajatuksia, mutta tässä päällimmäiset. Oli niin hyvä koulutus, sanoinko jo? :)))
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti