Metestä tuli eilen Janakkalan kokeessa Suomen tottelevaisuusvalio. Uskomatonta, että nyt tosiaan kirjoitan näin. Koirani on tottelevaisuusvalio.
Mette on nyt muutamassa kokeessa epäonnistunut kiertonoutolotossa: lähtenyt eteenpäin mutta kurvannut sitten kapulalle tai hypylle. Sain ongelman lopulta kaivettua esille viime viikon treeneissä, kun sattumalta jätin ruokapurkin selkäni taakse. Mette lähti, mutta sen fokus ja päättäväisyys ei vain riittänyt juosta pariakymmentä metriä kartiolle. Aika väännöksi tämä meni jokaikisissä treeneissä, vaikka vastapainona tehtiin palkkapurkittomia toistoja, jotka (tietysti) onnistuivat sataprosenttisesti.
Tämä avasi silmäni sille, miten paljon Mette on kiinni loppupalkkapurkissaan. Sitähän se on kyllä ollut aina enemmän tai vähemmän. Vaikka oltiin tehty viikolla loton lisäksi jos vaikka mitä purkista luopumista sekä käyty aiheesta parikin keskustelua, niin kokeessa Mette oli kyllä ihan erityisen kiinni purkissaan. Tykkäsin sen yrityksestä esim. juuri kierrossa (joka nyt löytyi hyvin), eteenmenossa, luoksetulossa ja ohjatussa, mutta liikkeiden välien sosiaalisessa palkassa tunsin, miten sen ajatus vaelsi purkille. Siirtymät sinänsä olivat kivat, Mette tuli "Mette"-kutsulla aina kivassa kontaktissa ja oli liikkeiden aluissa skarppi.
Askel kerrallaan ja liikkeenväli kerrallaan Mette sai kolmannen EVL1-tuloksensa ja siitä tuli rotuhistorian ensimmäinen Suomen tottelevaisuusvalio. Eipä tokovalioita taida olla muissakaan FCI-maissa, kun rotu on niin harvinainen.
Vähän jäi hampaankoloon tuo purkkiin lukkiutuminen, mutta tässä kohtaa nostan kädet pystyyn ja totean, että mission completed. :)
Kiitos Meten kasvattajalle Seidille siitä, että sain juuri tämän koiran. Mette on niin hitsin rakas, vaikka helppo harrastuskoira se ei totisesti ole ollut. Sitäkin opettavaisempi kyllä!
Kiitos Oilille, jonka koulutukset ovat opettaneet mulle valtavasti. Ei vain Meten suhteen, vaan koko tokon suhteen. Yhdestä Oilin koulutuksesta vuosia sitten se koko silloin niin utopistiselta tuntunut TVA-tavoitekin lähti.
Kiitos Tuulialle, joka varmaan parhaiten tietää, miten paljon työtä Meten tokovalioituminen on vaatinut. Eikä vain työtä treenikentällä, vaan kaikki treenien suunnittelu, purkaminen ja muu pähkäily. Heikkoina hetkinä ollaan potkittu toinen toisiamme. En olisi tästä Janakkalan reissustakaan selvinnyt ilman Tuuliaa. Kiitos! ♥
Viimeisenä: kiitos Mette. ♥ Kiitos kun olet yrittänyt löytää mustaa ja valkoista toisinaan niin harmaasta maailmasta. Kiitos kun olet tarjonnut haastetta ja opettanut niin paljon. Olen tehnyt paljon virheitä ja tiedostan ne paremmin kuin hyvin - silti olen koko ajan uskonut siihen, että Metestä tulee tottelevaisuusvalio. Sen korkeammalla tavoite ei ole ikinä ollut. Vaikka ongelmia on ollut, niin pääasiassa treenaaminen on ollut tosi kivaa. Eihän sitä muuten jaksaisi. Sitä toko on: vaikeaa mutta kivaa. Ihan parasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti