Kiira-koira-asiaa

Lueskelin vanhempia blogitekstejä ja totesin, että Kiira on edistynyt kesän mittaan monessakin asiassa. Nyt kun Kiira on kruunattu talon ykkösharrastuskoiraksi, niin saatetaanpa blogiakin vähän ajan tasalle.

Agility edistyy edelleen tosi kivasti. Juuri eilen Run For Fun -kurssin Tanja-koutsi sanoi, että ollaan edistytty mielettömästi, ja se on kyllä totta! Kurssin alussa päästiin oikeasti 1-2 estettä kerralla eteenpäin. Eilen(kin!) mentiin kevyesti koko kolmosluokan rata kepeille asti eli melkein 20 estettä. Oli kivaa ja paikoitellen jopa helppoa! Jossain tekstissä sanoin, ettei Kiira oikein leiki tuolla pölisevällä hiekkakentällä, mutta sekin on korjaantunut. Kuolleelle lelulle juoksemista haluaisin vahvistaa (mm. kisasuoritusta silmällä pitäen), mutta taskusta lelupalkkaa voi kyllä huoletta heittää.

TSAUn seuranmestaruuksissa otettuja kuvia Kiirasta. © Henri Luomala

Meidän TSAUn viikkoryhmän koutsi puolestaan sanoi, että Kiira vilkuilee mua ihanasti radalla. :) Ja sekin on ihan totta, ei enää tunnu niin yksinäiseltä radalla. TSAUlla on yleensä mekkalaa meidän treenien aikana, mutta odottelun suhteen Kiira on relannut paljon. Palkkailen sitä edelleen pää maassa -makaamisen tarjoamisesta. Nyt olen alkanut myös tuuppia sitä kyljelle ja palkata, kun makailee siinä.

Yritin ensimmäistä kertaa tehdä keppejä radalla tällä viikolla, mutta vielä ei onnistunut kylmiltään. Kiira ei ihan malta käyttää kroppaansa (miksi teinkään kujakeppejä niin kauan...) vaan ryysii sisään ja kai siinä nyt järki lähtee, kun törmää joka keppiin. :) Mutta 12 keppiä kyllä menee, toivottavasti pian radallakin.

© Henri Luomala

Tokon osalta oltiin möllikokeessa muutama viikko sitten. Halli oli aika ahdas ja paikalla oli paljon koiria, jotka osallistuivat mölliluokan jälkeen nakkiluokkaan tai johonkin vastaavaan. Kun kävin pujottelemassa Kiiran kanssa hallissa, saatiin nenillemme parikin rähähdystä, joten jätin paikallaolon suosiolla väliin. Ihan rauhallista paikkiksen aikana lopulta oli, mutta en halunnut ottaa riskiä, että Kiiran ekassa oikeasti koemaisessa tilanteessa käy mitään negatiivista.

Yksilöliikkeissä Kiira oli tosi kivasti kuulolla, vaikka palkkaodotus oli kyllä korkealla. Kaukoissa loikkasi pari senttiä eteenpäin (murr!) ja noutokapulan pidossa oli siinä ja siinä, ettei olisi loikannut ilmaan kapulaa irrottaessaan. Prkeleen levottomat teputusjalat. :) Saatiin seuruusta 9,5 ja muuten 10. Pienistä tekniikkakämmeistä huolimatta olin kyllä tosi tyytyväinen Kiiraan. Kuten sanottu, se oli kivasti kuulolla ja siirtymissä (perusasennossa teputusta lukuun ottamatta...) tosi hyvä.

Teputusta on sittemmin tehtykin kaikenlaisten etäpurkkien suosiollisella avustuksella. Kotona olen ottanut kunnon kuurin kaukoja, sillä seiso-vaihdoissa teputuksen saa kaikista helpoiten esille. Myös perusasentoja on yritetty tehdä, mutta vaihtelevalla menestyksellä, koska niissä teputus on tällä hetkellä tosi tiukassa. Ollaan menossa Oilille ensi viikolla ja ajattelin ottaa tämän yhdeksi teemaksi.

Lomapäivän treenit Riihikoskella.

Noin ylipäätään haluaisin Kiiran tokoon lisää stabiiliutta ja vähemmän sättäämistä. Onhan se kyllä paljon siistiytynytkin. Ykkösteema on kuitenkin edelleen vieraat koirat, vieraat ihmiset ja paikallaolo. Kiiran paikkisrutiini muiden kanssa on vähäistä, koska olen halunnut käyttää kaikki tilaisuudet Metelle.

Mitäs muuta: mettekoirat eivät tee tokoa. He tekevät iltaisin nakillisen verran tassun antamista, kurre-temppua, kosketusalustan tarjoamista. Tai no, myönnetään, myös namihäiriöseuruuta. :) Meten elämä on ollut aika kokonaisvaltaisesti tokoa viimeiset pari vuotta, joten on kyllä tosi hassua nyt, kun voi mennä miten tykkää ja antaa ruokaa milloin tykkää. Mutta niin vain niistä jokapäiväisistä pienistä teoista ja aikataulutuksista tuli pitemmällä aikavälillä iso muutos.

(Itse asiassa pitäisi varmaan luopua tästä mettekoira-nimityksestä. Kotona Metteä kutsutaan nykyään vain tokovalioksi! :))

Lomapäivän lenkillä.