Meten koepalkka oli joskus alunperin (silloin kun mitään koepalkkaa alettiin ylipäätään rakentaa joskus ekoissa voittajaluokan kokeissa...) kehänreuna-purkki, mutta pahimman laamailukauden aikana siirsin palkan taskuun, koska kokeissa Mette ryhdistäytyi vasta purkin suuntaan kävellessä ja ajattelin, että mulla oleva palkka saisi sen aktivoitumaan mua kohtaan.
Jonkin verran niin on käynytkin. Aika hyvin olen saanut opetettua Meten donkkailemaan liikkeiden väleissä, mutta se on välillä vähän, hmm, väkinäistä. Mette tietää, että sen pitäisi hyppiä saadakseen palkkaa, mutta toisaalta palkka kuitenkin tarjoillaan kaikki neljä tassua maassa olevalle koiralle. Lisäksi Mette on sen verran herkkä koira, että mua vasten hyppiminen tuntuu opetuksista huolimatta herättävän siinä ajoittain sellaista ethän nyt pahastu, että hypin sinua vasten -fiilistä. Kaukana olevalle palkkapurkille sen on paljon helpompi juosta vapautuneesti ja itseensä tyytyväisenä.
Aloin Oilin koulutuspäivän jälkeen miettiä, että kehän ulkopuoliselle palkalle voisi antaa uuden mahdollisuuden. Meten asenne on kuitenkin mennyt valovuoden eteenpäin sitten edellisen kokeilun, passivoituminen ei varmaan olisi niin vahvaa ja osaisin puuttua siihen paremmin. Ajatus lähti oikeastaan siitä, kun Oili mainitsi yhden koiran, johon hän on aiemmin Metteä verrannut (tai luulen, että se oli sama koira), ja taisi käyttää termiä "sähköjänis"... :)
Niin ryhdyttiin myymään Metelle loppupalkkaa. Yhtenä aamuna TSAUlla heitettiin Mette hallin ovesta ulos varmaan kymmenen kertaa, kun se oli aina ensin jeejee minun palkkapurkki ja sitten kehään astuessa metri, kaksi tai viisi hyvin ja sitten blah blah enpäs jaksa seurata ollenkaan. Kehään astuminen kyllä parani, mutta seuruu ei. Seuraavana päivänä Vantolla helpotettiin, eli ei yritetty heti ottaa niin pitkää pätkää, ja vietiin myös purkki ensin kehään, sitten oviaukolle, sitten vasta kehän ulkopuolelle. Ja yhdistettiin tähän se, että joku treenikavereista piti Metteä ja hetsasi sitä. (Hassua, kuvittelin että se vain katsoisi silmät suurina ihmisiä, mutta kyllä se nosti kierroksia hetsauksesta. :))
Maanantaina Metestä tuli silakka-Mette, ja luulen että keventynyt olomuotokin on sitä helpottanut (meidän hallissa on +17 astetta), tällä viikolla on muistanut purkin tosi hyvin. Vähän liiankin hyvin, sillä ollaan päästy ihan vakiosti sinne toiseen ääripäähän, joka on Metelle vielä sen verran harvinainen tila, ettei se ihan handlaa itseään ja tekee outoja virheitä (noudon nostot ja pidot, tunnari, ruudusta ennakointi jne.).
Muistilistana tuleville viikoille:
Torstaina muistin, että hyper-Meten kanssa pitää tehdä kuuntelujuttuja. En tajua, minne olen jättänyt nuo kuuntelujutut, koska ne ovat tokossa kaikkein hauskinta. On nii-in siistiä, kun koira joutuu oikeasti ajattelemaan, mitä siltä pyydetään, eikä vain uraudu ja tee liikkeitä ulkomuistista. Ja hyper-Meten kanssa noita on tosi kiva vääntää, koska kun lamppu syttyy, niin vauhti ei katoa minnekään, se kaikki energia vaan kohdistuu siihen oikeaan tehtävään.
Tehtiin mm. hyppynouto hypyn vierestä (tämän muisti tosi hyvin) ja ruutu-nouto-erottelua (video). Tänään perjantaina tehtiin ruutu ruokakipon ohi, ja hyppynouto vinona heittona. Oli edelleen pikkaisen överi, mutta liikkeiden väleissä oli tosi hyvä. Ja metallin palautti laukalla! :) Otetaan näitä ohjelmaan taas jatkossa!!
Kiira ei ole tällä viikolla päässyt oikein mihinkään, mutta ensi viikolla sitten, kun saadaan Meten koe alta pois. Varattiin porukalla pitkäperjantaiksi Oilin yksäri, ja jännitän sitä jo nyt ihan kamalasti. Tavallaan toivon, että Kiira olisi mahdollisimman huono (että saataisiin paljon treenivinkkejä) ja tavallaan tietysti toivon, että Kiira olisi tosi kiltisti (että saisin kuulla, miten kiva ja hieno koira se on).
Kiiran kanssa on nyt ollut käytössä sääntö, että jos se lähtee mun luota eikä reagoi ensimmäiseen kieltoon, sen treenit loppuu siihen. Parina aamuna TSAU-hallilla (jossa on hipihiljaista aamukuudelta) se on ollut ok namivirittelyssä ja lähtenyt "tässä"-käskyllä mukaan, mutta sitten vaan lipsahtanut ja käynyt kurkkaamassa putken ja/tai juossut kierroksen yksikseen ympäri kenttää. Kuulostaapa pieneltä ongelmalta näin kirjoitettuna, sen kuin ottaisi koiran hihnaan. :D Mutta minähän en ota. Jos minä olen sinne hallille ennen kukonlaulua raahautunut, niin minä olen siellä treenaamassa, en hihnalenkillä enkä varsinkaan juoksuttamassa Kiiraa. Jos se kehään käveleminen on niin pirun vaikeaa, niin siinäpä sitten katselee reunalta kun muut treenaa. Olen vielä pitkästi ja rauhallisesti puhutellut sen, että voi voi kun sinä nyt menetit kaikki ne broilerin sydämet ja kaikki pallonheitot ja vetoleikit, ja loppupalkkakin sinulta jäi nyt saamatta jne. Välillä se tulee tosi kiltisti kehään, ja silloin yleensä on lopputreeninkin hyvä. (Tässä videossa se haistelee kesken kaiken, mitä ei yleensä tee, joutui siitä kuitenkin tauolle. Näihin aikoihin se vielä sai toisen mahdollisuuden taukonsa jälkeen. Vierailevana tähtenä Torres.)
Kotona Kiiran kanssa on tehty paljon namien päällä -juttuja, hämykäskyjä ym. malttamista, ja tuntuu että ne ovat vähän auttaneet sitä, se ei ole voinut höösätä ihan niin paljoa. Hävettää myöntää, mutta olen antanut sen esim. ovista loikkia ihan miten sattuu... nyt se osaa jo odottaa, että Kiiraa kutsutaan (naapurit varmaan ihmettelee, kun huutelen rappukäytävässä Iinaa, Veeraa ja Koiraa :)). Olen joitain juttuja videoinutkin, mutta nämä jää nyt seuraavaan kertaan.
(Joku kysyi pari viikkoa sitten, että kannattaako kehään menemistä ylipäätään treenata. Päätelmä kahden koiran otannalla: paljon muuta ei tarvitsekaan treenata! :D)
Aloin Oilin koulutuspäivän jälkeen miettiä, että kehän ulkopuoliselle palkalle voisi antaa uuden mahdollisuuden. Meten asenne on kuitenkin mennyt valovuoden eteenpäin sitten edellisen kokeilun, passivoituminen ei varmaan olisi niin vahvaa ja osaisin puuttua siihen paremmin. Ajatus lähti oikeastaan siitä, kun Oili mainitsi yhden koiran, johon hän on aiemmin Metteä verrannut (tai luulen, että se oli sama koira), ja taisi käyttää termiä "sähköjänis"... :)
Niin ryhdyttiin myymään Metelle loppupalkkaa. Yhtenä aamuna TSAUlla heitettiin Mette hallin ovesta ulos varmaan kymmenen kertaa, kun se oli aina ensin jeejee minun palkkapurkki ja sitten kehään astuessa metri, kaksi tai viisi hyvin ja sitten blah blah enpäs jaksa seurata ollenkaan. Kehään astuminen kyllä parani, mutta seuruu ei. Seuraavana päivänä Vantolla helpotettiin, eli ei yritetty heti ottaa niin pitkää pätkää, ja vietiin myös purkki ensin kehään, sitten oviaukolle, sitten vasta kehän ulkopuolelle. Ja yhdistettiin tähän se, että joku treenikavereista piti Metteä ja hetsasi sitä. (Hassua, kuvittelin että se vain katsoisi silmät suurina ihmisiä, mutta kyllä se nosti kierroksia hetsauksesta. :))
 |
| Aamuisia keskusteluja, olen tuo aamuvirkumpi :D |
Maanantaina Metestä tuli silakka-Mette, ja luulen että keventynyt olomuotokin on sitä helpottanut (meidän hallissa on +17 astetta), tällä viikolla on muistanut purkin tosi hyvin. Vähän liiankin hyvin, sillä ollaan päästy ihan vakiosti sinne toiseen ääripäähän, joka on Metelle vielä sen verran harvinainen tila, ettei se ihan handlaa itseään ja tekee outoja virheitä (noudon nostot ja pidot, tunnari, ruudusta ennakointi jne.).
Muistilistana tuleville viikoille:
- Välillä sosiaalinen palkka ja vapautus kipolle jo hyvästä kävelystä, ei vasta siirtymän jälkeisestä perusasennosta.
- Välillä palkka kehään -> on helpompaa, joten voi tehdä vaikeampia juttuja (enemmän liikkeitä, källejä liikkeisiin, kuuntelujuttuja yms.).
- Välillä palkka kehän ulkopuolelle, joskus tosi kauaskin -> on vaikeampaa, ehkä näissä astetta helpommin/kokeenomaisemmin.
- Välillä treeneissäkin siististi kehästä ja sitten vasta saa juosta purkille.
- Välillä vähennetään hetsausta/lisätään odottelua...? Kokeessa kuitenkin joutuu joskus odottamaan.
- Ei saa pitää ääntä kehään lähdettäessä, silloin ajattelee liikaa purkkia. On pari kertaa päästänyt ihmeellisen mörähdyksen sivulle tullessa, ja silloin myös tullut kaartaen sivulle. En ole ihan varma, miten tuohon puutun, mutta en halua mitään purkin kyttäämisiä.
Torstaina muistin, että hyper-Meten kanssa pitää tehdä kuuntelujuttuja. En tajua, minne olen jättänyt nuo kuuntelujutut, koska ne ovat tokossa kaikkein hauskinta. On nii-in siistiä, kun koira joutuu oikeasti ajattelemaan, mitä siltä pyydetään, eikä vain uraudu ja tee liikkeitä ulkomuistista. Ja hyper-Meten kanssa noita on tosi kiva vääntää, koska kun lamppu syttyy, niin vauhti ei katoa minnekään, se kaikki energia vaan kohdistuu siihen oikeaan tehtävään.
Tehtiin mm. hyppynouto hypyn vierestä (tämän muisti tosi hyvin) ja ruutu-nouto-erottelua (video). Tänään perjantaina tehtiin ruutu ruokakipon ohi, ja hyppynouto vinona heittona. Oli edelleen pikkaisen överi, mutta liikkeiden väleissä oli tosi hyvä. Ja metallin palautti laukalla! :) Otetaan näitä ohjelmaan taas jatkossa!!
Kiira ei ole tällä viikolla päässyt oikein mihinkään, mutta ensi viikolla sitten, kun saadaan Meten koe alta pois. Varattiin porukalla pitkäperjantaiksi Oilin yksäri, ja jännitän sitä jo nyt ihan kamalasti. Tavallaan toivon, että Kiira olisi mahdollisimman huono (että saataisiin paljon treenivinkkejä) ja tavallaan tietysti toivon, että Kiira olisi tosi kiltisti (että saisin kuulla, miten kiva ja hieno koira se on).
Kiiran kanssa on nyt ollut käytössä sääntö, että jos se lähtee mun luota eikä reagoi ensimmäiseen kieltoon, sen treenit loppuu siihen. Parina aamuna TSAU-hallilla (jossa on hipihiljaista aamukuudelta) se on ollut ok namivirittelyssä ja lähtenyt "tässä"-käskyllä mukaan, mutta sitten vaan lipsahtanut ja käynyt kurkkaamassa putken ja/tai juossut kierroksen yksikseen ympäri kenttää. Kuulostaapa pieneltä ongelmalta näin kirjoitettuna, sen kuin ottaisi koiran hihnaan. :D Mutta minähän en ota. Jos minä olen sinne hallille ennen kukonlaulua raahautunut, niin minä olen siellä treenaamassa, en hihnalenkillä enkä varsinkaan juoksuttamassa Kiiraa. Jos se kehään käveleminen on niin pirun vaikeaa, niin siinäpä sitten katselee reunalta kun muut treenaa. Olen vielä pitkästi ja rauhallisesti puhutellut sen, että voi voi kun sinä nyt menetit kaikki ne broilerin sydämet ja kaikki pallonheitot ja vetoleikit, ja loppupalkkakin sinulta jäi nyt saamatta jne. Välillä se tulee tosi kiltisti kehään, ja silloin yleensä on lopputreeninkin hyvä. (Tässä videossa se haistelee kesken kaiken, mitä ei yleensä tee, joutui siitä kuitenkin tauolle. Näihin aikoihin se vielä sai toisen mahdollisuuden taukonsa jälkeen. Vierailevana tähtenä Torres.)
Kotona Kiiran kanssa on tehty paljon namien päällä -juttuja, hämykäskyjä ym. malttamista, ja tuntuu että ne ovat vähän auttaneet sitä, se ei ole voinut höösätä ihan niin paljoa. Hävettää myöntää, mutta olen antanut sen esim. ovista loikkia ihan miten sattuu... nyt se osaa jo odottaa, että Kiiraa kutsutaan (naapurit varmaan ihmettelee, kun huutelen rappukäytävässä Iinaa, Veeraa ja Koiraa :)). Olen joitain juttuja videoinutkin, mutta nämä jää nyt seuraavaan kertaan.
(Joku kysyi pari viikkoa sitten, että kannattaako kehään menemistä ylipäätään treenata. Päätelmä kahden koiran otannalla: paljon muuta ei tarvitsekaan treenata! :D)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti