maanantai 30. maaliskuuta 2015

Ojasta allikkoon

Eilen oman seuran kokeessa. Pakko sanoa, että aika hienot olosuhteet meillä! Valoisa, lämmin halli, hyvin odottelutilaa ja kehän vieressä vielä lisätilaa treenata ennen kehää.

Mette vähän aikaa sitten, kun sillä vielä oli karvaa. Ja vakava ilme.
Metelle kävi vähän kuten pelkäsinkin: sen palkkaodotusta on nyt nostettu niin paljon, että kehäänmenot olivat kyllä aiempaa parempia, mutta samalla pakka levisi toisesta päästä. Ei pystynyt keskittymään, kun piti vähän tarkkailla kippoa. Purkki oli kauempana kuin treeneissä, joten jos se sieltä vaikka katoaa teille tietämättömille kesken kaiken. Pääasiassa kuitenkin spanielin päässä soi korvamatona (kuvittele tähän iloisen lastenlaulun melodia) kohta me mennään palkalle, kohta me mennään palkalle, kohta me mennään palkalleeee

Mette on semihyvä kaikissa palkkapurkin lähellä ja ohitse tehtävissä jutuissa, mutta keskittyminen huononee heti, kun palkka on kaukana. Nyt kyllä motivaation puolesta kesti olla siellä kaukana (aiempi ongelma), mutta keskittymisen puolesta ei.

Otin jotenkin itse tosi raskaasti sen, että vihdoin koira oli täynnä energiaa ja kuunteli jokaisen mun käskyn – ja sitten se nollaa sille itselleen varmasti helpoimmat liikkeet eli liikkeestä istumisen (pidätteli aivastusta koko seuruun; ai mikä palkkaodotus...) ja tunnarin. Tosi kuvaavaa ja vireen kannalta loogista, että Mette ei ole näissä monissa voittajaluokan kokeissaan ikinä nollannut tunnaria väärän kapulan takia (triplalähetyskäskyn takia on), ja nyt sitten nollasi. (Näytti kyllä ihan siltä, että yritti rauhoittaa itseään, ja luulin myös että toi oikean, kun en katsonut pisteitä.)

Enkä edellisellä tarkoita sitä, että Mette olisi kaiken muun tehnyt hyvin, koska ei se tehnyt. Joka ikisessä liikkeessä, ehkä kaukoja lukuun ottamatta, se mokasi jonkun osa-alueen. Se vain osaa nuo jutut sen verran kohtuullisesti, että kiltillä tuomarilla sille riittäisi tuollainen vasemmalla tassulla tehty, JOS se tekisi kuitenkin kaikki liikkeet. Mitä se ei selvästikään pysty tuolla fiiliksellä tekemään. Jos se tekisi niin kuin se kotona osaa, se saisi kilteiltä tuomareilta 280+ pistettä ja tiukemmilta sen vaadittavan 256, olen siitä varma. Haluaisin vaan niiiiiin paljon helvettiin eeveeällään voittajaluokasta, mutta nyt otan tavoitteeksi sen hyvän ykkösen ja oikeasti mettekoiran, joka tekee niin hyvin ja niin keskittyneesti kuin ikinä osaa.

Mikä mua suretti oli se, että Mette oli samaan aikaan niin kiva, niin mun kanssa, ja sitten kuitenkin siellä omassa ajatuskuplassaan palkkakippoineen. Niin paljon olen tehnyt töitä, että saan sen nostettua motivaatio-ongelmien suosta, ja tässä sitä taas mennään, koira hyppii ja pomppii ympäri koekehää eikä sillä edelleenkään ole mitään käsitystä asiasta nimeltä vastuu. Siitä, että Mette ei osaisi jotain liikettä riittävän hyvin, tämä homma ei ole ollut enää pitkään aikaan kiinni.

Noh, se niistä ajatuksista. Jos olisin ajatellut luovuttaa Meten kanssa, olisin tehnyt sen jo kauan sitten.


Koepäivän ehkä ainoa järkevä ajatus liittyi siihen, että kaikkea ei vain voi suunnitella minuutilleen ja itseltään ei tarvitse vaatia täydellisyyttä. (Ihan kuin olisin miettinyt tätä joskus aiemminkin...) Tein parhaani, en jännittänyt superpaljoa ja virittelyt sai toteutettua hyvin. Mette olisi voinut valita toisinkin. Minä en ole se, jonka pitää onnistua täydellisesti, että toinen voi tehdä vasurilla siinä vieressä.


Tuumasta toimeen, tai siis räntäsateeseen. Vein kipollisen broilerin siipiä keskelle kenttää ja tuupin istuvaa Metteä sillä lailla kannustavasti. Sitten tehtiin kipon ympärillä:
  • kehäänmeno, hyvin
  • liikkeestä istu: ekalla yrityksellä lähti huonosti seuruuseen > oijoi mitä sinä teet > no se on zip > uudestaan alusta, nyt oli tosi tarkkana ja istui hyvin. Sosiaalisella palkalla meinasi livahtaa purkille, oho. Kanipallo nopeana välipalkkana siirtymän jälkeen.
  • tunnari: tämä noin sata kertaa, kävin vaihtamassa kapuloitakin välillä. Räjäytti heti ekalla kapulat ilmaan > oijoi nyt olit tosi huono > uudestaan alusta. Monta kertaa sama aivoton lähtö. Sitten ajattelin auttaa stoppaamalla ennen kuin ehti kapuloille. Superstoppi, palkkasin kun kuunteli. Mutta siitäpä se riemu repesi, koska alkoi tarjota kaukoja, peruuttamista, tunnarilaatikon päälle kiipeämistä, sitä stoppia, maahanmenoa jne. jne. Vein kapuloille toruen. Tai hain kapuloilta toruen, jos/kun maistoi väärää. Lopulta meni siististi, haisteli siististi, otti oman ja *rumpujen pärinää* palautti rouskutellen > oijoijoi > no se on parempi (kun paransi otetta) ja alusta taas uudestaan. Ja nyt oli täyden kympin tunnari. Kunnon sosiaalinen palkkaus, siirtymä ja siirtymän jälkeen taas kanipallo.
  • nouto: Ekalla hyvä, kunnes sivulla suu aukesi > oijoijoi > noin on hae > uudestaan, nyt oli täydellinen. (Hauskasti on alkanut nostaa kapulan takakautta keskittyessään, näyttää tosi hienolta!)
  • siirtymä hyvin, sosiaalinen palkka sen jälkeen > "loppu" eli sai juosta purkille

Pitää nyt vaan vaatia siltä ihan kaikessa korrektiutta ja keskittymistä, koska se kyllä osaa. Ajattelin, että se saa loppupalkan nyt alkuun heti, kun onnistuu tekemään minkä tahansa liikkeen ykkösellä oikein. Treenisuunnitelmasta viis. Tai siis onnistumisen jälkeen siirtymä ja uuden perusasennon kautta sosiaaliseen palkkaan ja loppupalkalle, koska haluan palkkaodotuksen liikkeiden alkuihin. Tän päivän perusteella näytti vähän siltä, että saadaan joko tehdä kaikki liikkeet moneen kertaan onnistumista odotellessa, tai sitten pitää loppupalkata jostain, missä tekee kakkosyrityksellä oikein.


Ajattelin myös alkaa leikkiä ja palkata joistain liikkeiden osista, jotta fokus siirtyy muhun. Palkkapurkki on kiva juttu, jonka saa aina lopuksi (ja itse saa toiminnallaan valita, tuleeko se loppu ennemmin vai myöhemmin), mutta kehässä kannattaa olla myös siksi, että sielläkin saa palkkaa.

Piti kirjoittaa vielä, mitä siellä kokeessa konkreettisesti kävi, mutta noh, eiköhän videosta näe kaiken oleellisen. Eli sen, että mettekoira siellä keksii kaikenlaisia omia sovelluksia joka liikkeeseen. Tässä se:


Kiira sai tänään aamulla toimia terapiakoirana. Tuli tosi hyvin kentälle, vaikka Tuulia yritti kovasti sitä kutsua mokaamaan. Noutoa ja ruutua ekassa setissä. Kiira oli aika jousilla ja se on tavallaan tosi siistiä, mutta vähän mietin, pitäisikö sitä vähän jotenkin rauhoittaa...? Vaikka se aika harvoin päästää ääntä, se on koko ajan jotenkin sen tuntuinen, että tekee aivan valtavasti töitä saadakseen itsensä hillittyä. Semmoinen, köh, patoutunut. En oikein tiedä Kiirasta, onko se vain yksinkertainen vai onko se vain tosi kiihkeä.

Toisella kierroksella sillä oli ehkä juoksemisvaihde päällä, vaikka selvisikin kentälle asti. Jee, ajattelin, näistä tulee tosi hyvät treenit kun Kiira ei ole mokannut kertaakaan. Mutta sitten erehdyin käskin sen "käy siihen" ja laitoin namin tassujen väliin. Ja lähdin suoristamaan putkea, jonka avulla piti tehdä luoksetulon stoppeja. Millä välin armas opportunistimme nappaa sen lihapullankäntyn, klunks vaan, ja siihenhän sitten oli pakko pistää uusi nami. Ja toinen. Ja kolmas. Ja neljäs. Ja jokaisen tilalle vuorotellen uusi, koska vaikka istuin siinä 10 sentin päässä, Kiiralla oli pokkaa katsoa mua viisi sekuntia ja sitten pakonomainen liike kohti namipalaa. Aika helvetin pitkään siinä istuttiin, ja en tiedä päädyttiinkö yhtään mihinkään lopputulokseen. Niin perusjuttu, ja yhtäkkiä se oli niin kamalan vaikeaa. Muuten jäi kiva fiilis Kiiran treeneistä.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti