Anyone can give up, it's the easiest thing in the world to do.

Meillä oli maanantaina MATO-palaverissa teemana ahdistukset. Mua on viime aikoina painanut epämääräinen tokoahdistus, joka osaltaan johtuu vuodenajasta (valaistujen kenttien puute ja sää), osaltaan koirien terveystilanteesta (Kiiran juoksu ja Meten hammas) ja osaltaan sitten siitä kuuluisasta muusta elämästä omine stresseineen. Treenaan yleensä sen verran tunnollisesti (ainakin 4-5 kertaa viikossa), ettei vähempitreeninen kausi sinänsä ahdista; tiedän, että aktiivisempia kausia tulee taas. Mutta huomaan, että mun on vaikea löytää flow'ta, jos treenaan vain kerran tai pari viikossa.

Tässä Kiira on jotenkin tosi paljon itsensä näköinen :)

Jossain siinä kolmannen suklaakakkupalan päälle vadelmia asetellessani mielessä kävi huojennus siitä, että muillakin on ongelmia (sorry kaverit!). Yksikseen tuolla pimeän koulunpihan ainoan lampun alla puuhastellessa alkaa ehkä suhteellisuudentaju rakoilla. Vaikka koirillani on omat vaikeutensa, niin on silti myös paljon asioita, joiden kanssa olen päässyt helpolla tai joista ei ole tarvinnut kantaa huolta ollenkaan. Niinhän se menee: yksi taistelee häiriönsiedon, toinen matalan vireen ja kolmas ääntelyn kanssa. Siihen treenikavereilta saatu tuki kai perustuukin, että se, mikä minusta tuntuu maailman vaikeimmalta, ei treenikaverin näkövinkkelistä kuulosta yhtään niin mahdottomalta. 

Tätä kaavailin meidän kisakirjan kansikuvaksi.

Yön pimeinä tunteina kotiin hipsiessäni päätin, että nyt oikeasti riittää masistelu. Ihan turhaa miettiä etukäteen sitä, millaisia ongelmia joskus saattaa tulla ja entä jos en selviä niistä. Ei koiraa voi kouluttaa ilman että tulee tehtyä virheitä, eikä se haittaa, jos ei heti onnistu. Ja ongelmien iskiessä on ainakin ympärillä ihmisiä, joilta kysyä apua ja neuvoja.

Sitten käytäntöön. Kiira on treenannut tokoa aika EVL-lähtöisesti, eli se osaa palasia oikeastaan kaikista liikkeistä ja varsinkin mitä ylempiin luokkiin tulee. Tässä viime aikoina on tehty mm. luoksetulon maahanmenoa ja ruudusta seuraamaan tulemista.

Kuitenkin kun teen kokonaisuuksia (ja nyt olen tosiaan alkanut tehdä niitä enemmän), teen alempien luokkien juttuja ja huomaan, että siellä on yksityiskohtia, joihin en ole tyytyväinen ja joita en oikeastaan ole ikinä edes treenannut. Sitten se kokeenomainen treeni menee korjailuksi ja toisteluksi, mistä ei Kiiralle ole hyötyä, ei tekniikkatreeninä eikä kokeenomaisena treeninä.

Joten tässä Kiiran ALO-katsaus ja lisätäytettä treenilistalle:

• Luoksepäästävyys: En ole ennen huomannut juoksulla mitään vaikutusta, mutta viimeisimmäksi jääneellä Vanton treenikerralla Kiira oli kumman epäluuloinen ihmisten suhteen. Toivottavasti oli joku juoksuun liittyvä päähänpistos. 
• Muista tehdä tätäkin välillä. Ihmiset voisivat vaikka liverrellä, niin Kiira muistaisi keskittyä istumiseen ekstrapaljon.
• Paikkamakuu: On tehty max. 3 minuutin pituisia yksin, eli aikapuoli suht' ok. Välillä vielä menee lonkalle tai laittaa pään maahan, mutta se on vähentynyt koko ajan, kun olen siihen puuttunut. Tässä on kyllä paljon tekemistä, ennen kuin luotan siihen, että Kiira kestäisi vierestä lähtevän vieraan koiran (tai vinkuvan, haukkuvan, hiipivän, tuijottavan... mitä siellä kokeessa nyt voikaan käydä). Tehdään siis 
• häiriöitä 
• ja toisaalta paikkamakuita, joissa ei tapahdu yhtikäs mitään ja joista saa silti paljon kehuja ja palkkaa.
• Seuraamiset: Katsekontakti on hyvä, mutta suoralla irtoaa vähän, mistä en tykkää yhtään. Yhdessä vaiheessa tein stoppeja aina kun levisi, mutta se ei tuntunut vaikuttavan. Pysähtyessä Kiira korjaa kyllä tosi hyvin paikkansa. 
• Tähän tiiviysjuttuun tarvitaan ulkopuolisia silmiä.
• Myös täyskäännöstä pitäisi katsoa: vastapäivään se tuntuu paremmalta, mutta en ole varma, miltä se näyttää. 
• Tässäkin voisi ruveta tekemään häiriöitä, niitä on tehty lähinnä vain perusasennossa.
• Liikkeestä maahan: Tässäkin seuruu... Lopussa välillä ennakoi istumista, mikä on ärsyttävää.
• Lopun perusasentoon hämykäskyt ym., että varmasti mokaa ja pääsen huomauttamaan.
• Luoksetulo: Jossain vaiheessa reagoi vähän hitaasti kutsuun, sitä pitää tarkkailla.
• Liikkeestä seiso: Seuruu... Tässä ennakoi sitä istumista vielä herkemmin.
• Lopun perusasento!!!
• Hyppy: Ei olla tehty aikoihin, mutta tässä ei kai ole muuta kuin se lopun istumisen ennakointi.
• Lopun perusasento!!!!!

Noita lopun perusasentoja ei ole edes tehty montaa kertaa (sanoinko jo, ettei olla tehty kokeenomaista...?), mutta ehkä siksi ne ovatkin sitkeässä. Otetaan keittiötokolistalle.

Söpöksi lopuksi Kiira-pentu ja metallinoudon alkeet. Hyvältä maistuu.