Hammashuolia

Tässä muutama päivä sitten aamunenutteluja mettekoiran kanssa suorittaessani vilkaisin sen hampaita ja ihmettelin vähän, miten toisen puolen yläposkihampaaseen (P4) oli kertynyt hammaskiveä. Se oli ihan erivärinen kuin muut hampaat.

Pari päivää myöhemmin tuli mieleen katsoa tilannetta virkein silmin ja ihan päivänvalossa. Tuossa punaisen viivan yläpuolella voi ehkä nähdä ohuen viirun, joka ei ole koirankarva vaan halkeama. Kidan sisäpuolelta katseltuna (on käännelty ja väännelty, joo-o) näkyy vielä selvemmin. Kuvassa oikeanpuoleinen, v a l t a v a pala myös heiluu, jos sitä erehtyy törkkäämään.

Hamppilääkärille ei niin vain marssitakaan, mutta venkslailujen jälkeen sain ajan hampaan poistoa varten viikon päähän perjantaille 21.11. Tuntuu, että siihen on ikuisuus, mutta kaipa se on vain kärvisteltävä. Kävin tässä yksi yö jo läpi kaikki mahdolliset itsesyytökset siitä, että olisin voinut huomata halkeaman aiemmin, olen treenannut kipeäsuisen koiran kanssa metallikapulan pitoa ja mitähän uskallan koirille enää syöttää jne. jne. jne. Vililtä on poistettu kaksi hammasta, minkä takia suhtaudun jo valmiiksi hysteerisesti hammasjuttuihin(kin)... jatkossa varmaan vielä hysteerisemmin. Huoh.

No, tilanne ei murehtimalla paremmaksi muutu. Toivotaan, että kaikki menee hyvin ja Mette pääsee pian taas normaaliarkeen kiinni. On se niin muru. ♥

Rakas, rakas, rakas mettekoira.