Potilas Mannonen

Eilen hammaslääkärissä. Aika oli aamukahdeksaksi, ja jo puoli kymmeneltä Metteä sai alkaa herätellä kotiinlähtöä varten. Olipas se onneton, ei meinannut tolpillaan pysyä mutta autossa pysyi istuallaan ihan periaatteesta. Päästiin helpolla, kun ihana Elina lähti kuskiksi ja seuraksi.

Kuten FB:n puolelle kirjoitin, niin "Koira nukutettiin, ikeneen tehtiin läppä, leukaluuta porattiin pois juurten ympäriltä, hammas paloiteltiin kolmeen osaan, juuret väännettiin irti, tulehtunutta leukaluuta porattiin pois ja ienläppä ommeltiin takaisin paikoilleen sulavilla ompeleilla.". Semmoinen operaatio.

Ihan siististi se kuitenkin oli sujunut, siihen nähden että hammas ja sen ympärys oli kamalassa kunnossa. Hammas on voinut murtua jo kuukausia sitten, minkä kuultuani pidin itseäni hetken maailman huonoimpana koiranomistajana... mutta toisaalta, minkäpä näille voi, jos koira ei kipuaan näytä. Ja tärkeintä on tietysti, että hammas on nyt väännetty irti eikä enää haittaa menoa. Muut hampaat olivat hyvässä kunnossa, mutta vähän hammaskiveä poistettiin samalla.

Aamulääkkeenne.

Mysteeriksi jäi silmä, joka on vuotanut edelleen parin viikon takaisen rokotuskäynnin jälkeen. Ajattelin, josko sinne olisi jäänyt joku ylimääräinen ripsi, mutta sellaisia ei nyt löytynyt (joten oliko nekään sitten mitään koiraa vaivaavia karvoja, joita rokotuskäynnillä nypittiin...?). Ei näkynyt mitään muutakaan ihmeellistä. Putsattiin varuiksi kyynelkanava. Ell ei pitänyt kovin todennäköisenä, että tuo hammas vaikuttaisi silmään asti, tai se kai tarkoittaisi, että hammas on murtunut oikeasti ikuisuus sitten. Saman puolen silmä ja hammas siis kyseessä. Seurataan tilannetta.

Iltapäivä meni tokkurassa ja iltakin aika rauhallisesti, mutta tänään Mette on ollut jo oma ihana itsensä. Tuli aamulla pallo suussa herättämään ja sukelteli aamukävelyllä ihan onnessaan lumeen.

Ruokalistalle tuli muutamaksi päiväksi kipulääkettä ja viikoksi antibiootteja. Pureskella ei saa pariin viikkoon. Luulenpa, että päästään kuitenkin aika pian taas tekemään tokoa namipalkalla. Lelut ja noutokapulat saavat tietysti odottaa sen aikaa, että suu ehtii kunnolla toipua. Hauskaa on ollut huomata, että Mettekin on tässä kahden viikon totaalitauon aikana kaivannut tokopuuhastelujaan: se on haljeta innosta, kun kuulee nimensä ja kuvittelee pääsevänsä tekemään jotain. Voi muru, malta vielä vähän. :)

Viimeiset kuvat the hampaasta.

Kiiran juoksun alkamisesta on nyt 3 viikkoa, joten kohta pääsee senkin kanssa taas ihmiten ilmoille treenaamaan. Kivaa!